Koirat ja erityisesti colliet ovat minulle elämäntapa. Piste. Touhuilu tuo valtavasti rikkautta muuten niin harmaaseen arkeen.
Aikanaan Turkuun muuttaessani en tuntenut juuri ketään, mutta kun ensimmäisen koirani kanssa ulkoilin, alkoikin juttukavereita tulla nopeasti. Jopa ohittavat pyörät saattoivat tehdä uukkarin ja tulla palluttamaan suloista pentua 😀 Koirien myötä minulle on kehittynyt suuri ystäväpiiri, ihan sydänystäviä myöden <3 Joskus olisi tietysti ihan terveellistä puuhata jotakin muutakin kuin ”vain” koirajuttuja, mutta kyllä se tosi vähälle on jäänyt. Koirien kanssa vain on niin kiva puuhata. Ja tietysti kun sellaisia on hankkinut niin kyllähän ne myös sitoumuksia vaativat. Minulle on kunnia-asia huolehtia koiristani parhaan osaamiskykyni mukaan.
Harrastamisessa minulle tärkeintä on yhteinen hauskanpito. Molemmilla osapuolilla täytyy olla kivaa ja treeneistä pitää jäädä hyvä fiilis. No, eihän se oikeassa elämässä aina mene niin että kaikki onnistuu, mutta silloin on hyvä pohtia mikä treeneissä tänään onnistui ja tehdä siihen loppuun joku pieni, molemmista mukava asia joka varmasti onnistuu ja treenit voidaan lopettaa onnistumisen tunteeseen. Minulle ei niinkään ole väliä sillä, mitä harrastan koiran kanssa. Asiat valikoituvat kullekin koiralle on mieleisiksi ja mikä tuottaa sen parhaan ilon juuri tämän koiran kanssa.
Palveluskoiran miellyttämisen ja palvelunhalu on se minun juttuni. Tykkään siitä, että koira itse haluaa tehdä eikä minun tarvitse houkutella ylettömästi sitä kuuntelemaan itseäni. Ollakseen mukava, hyväksytty koirakansalainen ja koiranomistaja, yhteiskunta vaatii koiralta hyvin monenlaisia taitoja ja asioiden sietämistä. Oletamme herkästi asioita, mutta näitä itsestään selviä taitoja ei tarjoilla kuin Manulle illallista. Pennun ensimmäinen vuosi on rankka koiranomistajalle, jonka pitää opettaa mitään osaamattomalle pennulle kaikki. Rankka, mutta niin äärettömän ihana aika. Minä itse voin yhtenä merkittävänä tekijänä vaikuttaa siihen, miten koira aikuisena tulee käyttäytymään.
Harrastaminen koiran kanssa on yhteinen matka, joka ei koskaan pääty. On siis syytä osata nauttia siitä matkalla olemisesta. Minusta on äärettömän mielenkiintoista nähdä miten koira käyttäytyy ja reagoi erilaisiin asioihin, testata ja hiukan haastaakin.
Harrastaminen on myös tapa luoda ja saada yhteys omaan koiraan. Oppia enemmän juuri siitä yksilöstä. Harrastamisesta on usein hyötyä myös arkeen. On helppo antaa koira myös hoitoon ystävälle kun tietää, että se osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa (tai osaa kertoa ystävälle mitkä asiat saattavat olla haastavia). Minulle ei ole tärkeintä se, että minä itse toimin koiran ohjaajana. Voi miten suuri nautinto on päästä katsomaan kun oma koira nauttii tekemisestä jonkun toisen kanssa! Rakastan nähdä sen kun koira on onnellisimmillaan saadessaan tehdä jotakin tärkeää.
Vuosien varrella olen tietysti ehtinyt olla monenlaisissa koulutuksissa ja tapahtumissa mukana. Nöyrällä asenteella jokaiselta oppii jotakin. Millan kasvattajan kanssa emme niin valtavan paljoa olleet tekemisissä, mutta jo silloin Peppin kasvattaja Tuija ja Sanna ottivat minut hoteisiinsa ja opastivat minut rodun pariin ja jakoivat laajaa osaamistaan. Jokaisen kasvattajan tuki on ollut minulle todella tärkeää ja tulee olemaan jatkossakin. On meidän yhteinen tavoite saada pentu upeaksi rotunsa edustajaksi.
Kuten jo moneen kertaan on varmasti tullut selväksi, niin koiraharrastus on tuonut minulle valtavasti hyviä ystäviä joiden kanssa on kiva puuhata samanhenkisiä asioita. Koulutamme yhdessä koiriamme. Peruslenkkeily ei aina ole kaatosateessa se kaikkein mukavin asia, mutta kun vermeet on kunnossa ja lenkkiseura mitä parasta niin kaatosadekaan ei tunnu niin pahalta.
Ystäville ja treenikavereille olen myös kiitollinen kaikesta oppimastani. Joku tärkeä jää varmasti mainitsematta nyt, mutta paras ystäväni Veera ja Turun Palveluskoiraharrastajien pelastuskoiraryhmä ovat kärsivällisesti opastaneet minua ja Esaa mm. koiranlukutaidossa ja ohjaamisessa. Positiivinen kouluttaminen ja reiluus koiralle ovat minulle tärkeitä asioita.
Rotuyhdistyksemme alaosastossa olen tosiaan ollut aktiivina jo vuosikausia. Tuntuu hyvältä tehdä työtä oman rotumme hyväksi. On kivaa jutella muiden samanrotuisten omistajien kanssa, joille ei erikseen tarvitse kertoa millainen collie ylipäätään on. Collien paras ystävä on usein myös toinen collie. Kun leikkityyli ja elekieli ovat yhteisiä niin homma on mahdollisimman kitkatonta. Kautta vuosien meillä on aina ollut tosi kivaa aktiiviporukkaa mukana, on ilo kutsua myös uusia tuoreita collieiden omistajia mukaan siihen remmiin. Tykkään järjestää tapahtumia ja osallistua niihin myös itse. Pystyn myös itse vaikuttamaan siihen millaisia tapahtumia järjestämme. On suuri rikkaus että tälläkin hetkellä yhdistyksessämme on monenlaisia osaajia ja jokainen tuo oman panoksensa kekoon ja saa siten myös itselleen mieleistä tekemistä.
Harrastaminen on kivaa ja antoisaa! Suosittelen lämpimästi sullekin!
