Pentujen toinen viikko on loppusuoralla ja he selkeästi jaksavat puuhata jo muutakin kuin nukkua. Ennen ja jälkeen sapuskaa on alettu tutustua maailmaan. Hiukan on jo kuroteltu laatikon reunojenkin toiselle puolelle, mutta seinä saa vielä hetken olla sillä aika usein kuitenkin tulee kavereista eksymisen tunne. Maailman on kuitenkin niin kovin suuri sitten laatikon ulkopuolella.
Päivitysten osalta on ollut pari päivää hiljaisempaa, johtuen kuvien lataamisongelmasta. Taisin kuitenkin onnistua jollain ihmeen tavalla.
Silmät ovat kaikilla avautuneet ja sen mitä pienistä silmistä toistaiseksi näkyy niin merleillä näkyy sinistä <3 He myös kuulevat jo.
Maija nukkuu edelleen paljolti yksin poikien ollessa läjässä. He tepastelevat jo kivasti laatikossa, ihan jokaisesta puhalluksesta ei kaaduta. He ovat alkaneet myös suullaan tutkia asioita; alusia ja toisiaan sekä My-mammaa. Ollaan ihan leikkisästi purevinaan, trikkipoika jopa leikki ravistamista kovin 😀 Hampaiden alkuja ei vielä näy, mutta pienen fritsun My näyttää jo saaneensa tissiinsä. Maitobaaria huolletaan Linolan-voiteella.
My itse on alkanut hieman itsekkäämmäksi, johon hänellä toki on varaakin. Aamuisin esimerkiksi hän on sitä mieltä, että ehtii hyvin käydä asioillaan ja syödä ennenkuin vauvat tarvitsevat häntä.
Eilen Maijalla oli pieniä vatsanpuruja, mutta muutoin pentue voi edelleen erinomaisesti. My hoitaa heidät itsenäisesti, tosin toivoo minun olevan läsnä. Tottakai hän on myös saanut minut, mummin, henkiseksi tuekseen. Jollain tavalla koen jopa pientä syyllisyyttä siitä, että pentue on ollut minulle erittäin helppo. Kun kuulee muiden haasteista ja kurjistakin tilanteista. Edellispäivänä ja eilen olen jopa ehtinyt hioa ja öljytä kaikki pihakalusteet. Tiedostan toki, että kohta en ehdi muuta kuin hoitaa pentuetta, tarjota heille elämyksiä. Ensi viikolla pitäisi mennä jo töihin. Esa onneksi on vielä pari viikkoa lomalla.
Heiluriovet ovat alkaneet meillä kotona. Iloisia ja kiinnostuneita pennunkatsojia riittää ja se on ihan hurjan ihanaa. Ihanaa, että saan ystäviä kylään, mutta myös ihanaa, että pennut tottuvat monenlaiseen käsittelyyn ja erilaisten ihmisten tuoksuihin. Toivon lämpimästi meille vieraita, ihan joka päivä! <3
Eilen meillä kävi ihana Ystäväni Sanna ja hänen 12v tyttönsä Vilja, joka on myös rakas kummityttöni. Sekä mm. peko-treenikavereistani ystäväksi tullut Tuija. My toivotti heidät kaikki tervetulleiksi pentulaatikolle. Myös paras ystäväni Veera teki pikavisiitin laatikolle sienestysreissumme jälkeen. Miten outoa olikaan olla sienessä ilman koiraa!
Vaikka My ulkona on aina ollut pidättyvä vieraita kohtaan, meille sisälle on aina saaneet tulla täysin tuikituntemattomatkin. Nämä vieraat My on toki tavannut aikaisemminkin, joskaan ei kovin usein. Konkaricolliekasvattajana Sanna katsoi pentuja myös ”sillä silmällä” ja hän oli tosi tyytyväinen pentuihin. Minä itsehän olen tottakai enemmän ja vähemmän jäävi, vaikka tiedänkin pentueen olevan laadukas. Erityisesti pentueen hyvät alaleuat viehättivät häntä, sehän on rodussamme tärkeä asia että alaleukaa on riittävästi. Ihanaa myös nähdä, että eri ystävillä on eri suosikkeja pennuista.
Tänä aamuna heräsin pentulaatikosta kuuluvaan hurjaan murinaan. Pojat otti mittaa toisistaan 😀 Erityisesti MrCC tuntuu olevan kova murisemaan, leikin yhteydessä toki. Pikkumies taitaa tykätä haukkumisesta. Tästä alkaa minun opettamishaasteeni, että metelöimällä ei saa mitään.
Aika keksiä laatikkoon myös heille pieniä virikkeitä, ettei nyt pelkästään toisia tarvitse purra 😀 Hmmm. mitähän meiltä löytyisi sopivaa kokoa. Pehmolelu tai parikin, pieni pallo.. niin ja tietenkin lusikka saa mennä sinne jo tutustuttavaksi metalliseen materiaaliin metallista noutokapulaa silmälläpitäen. My kävi jo myös laatikon reunalla pohtimassa antaisiko sinne niille luun, päätti pitää itse, vielä 😀
