HE ovat täällä!

5.8.24 Myrskyn (Crofter´s Only Sailor Jenny) ja Bonon (Crofter´s Only Master Kisser) myöhään illalla vauvat syntyivät. Saldoksi saimme 3 urosta ja 1 nartun.

1vrk. Vasemmalta oikealle pieni merlepoika, merlenarttu, trikkipoika ja merleuros mustalla vyöllä

Uroksista 1 on tricolour ja 2 blue merleä. Merlepojista toinen on viimeisenä syntynyt ja  ihan normaalipainoinen, värityksenään hänellä on vähän reilummin mustaa. Tuollainen musta vyö, kuten aidolla taistelijaninjalla sekä oikessa silmässä musta merirosvolappu. Varsin katu-uskottava mies siis! Muihin verrattuna näin vastasyntyneenä hän tuntuu pentueen helpoimmalta, hän ei turhista kitise, ilmoittaa jos on tarvetta.

Toinen merlepoika on pikkupoika, selvästi muita pienempi. Hän on pentueen suunnannäyttäjä, sillä hän raivasi tiensä ensimmäisenä ulos. Homma noin pienelle oli melko rankka, ja hän olikin alkuyön siinä hieman uuvuksissa, mutta pienillä avuilla hän aamuun mennessä jaksoi jo itse syödä tissiltä ja pysyä tissillä isompien pentujen tönimisestä huolimatta. Hyvin kaunis merleväritys.

Syvän musta trikkipoika taas on pentueen mörssäri. Hyvin määrätietoinen sälli, jolla oli kiire tissille ennen kuin edes ehti kokonaan syntyä, suorinta ja lyhintä reittiä tissille, kiitos!  Hän syntyi kolmantena. Hän on ainoa, jolla ei ole valkoista piirtoa päässään.

Toisena syntyi merlenarttu. Todella kaunis prinsessa. Ja hyvin vaativa. Hän kiljuu heti kuuluvasti, jos jokin ei miellytä. Vasemmalla puolellaan lonkan alapuolella hänellä on hiukan suurempi musta alue, joka tuskin aikuisena näyttäytyy enää niin suurena alueena. Aivan ihana. Vaikka odottelinkin sitä trikkinarttua, niin ei ole kahta kysymystäkään etteikö tämä ihanuus jäisi kotiin kasvamaan. Myönnettäköön, että hiukan ehkä jännittää jättää kotiin tämäkin määrätietoinen narttu, mutta toivottavasti Myrsky pitää pentunsa kurissa ja nuhteessa.

Kaikki 4 pentua syntyivät illalla klo 22-23 välissä. Supistukset alkoivat noin klo 19.30 jo eli hiukan meinasi allekirjoittanutta ahdistaa kun pentuja ei kuulu ja narttu vain ponnistelee 5 min välein. Maltti on valttia. Ensimmäiset 3 syntyivät plussapalloina vain 15minuutin sisään, viimeistä odottelimme 45minuuttia. Hiukan kiire meinasi tulla, mutta onneksi rauhoittava Esa-mieheni oli apuna. Esan elämän ensimmäinen synnytys. Oli ihanaa nähdä, miten hän piti pikkupoikaa kädessään ja kohta kuivasi jo seuraavaa, kotiin jäävää narttua.

Kuumottavaa oli se, että ultran mukaan odotimme 6-7 pentua. Aamulla aikaisin konsultoin Myrskyn kasvattajaa, naapurin konkaria ja vielä päivystävää eläinlääkäriä ja lopulta totesimme yhdessä, että kohtu on tyhjä. Sikses myöhään tarkoituksella tehty ultra ylipäätään tiineyden varmistamiseksi tarkoittaa myös sitä, että määrää on entistä vaikeampi laskea.

Olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta vähän sinne ja tänne suuntaan. Suurin rasti on kuitenkin ollut Myrskyn ihanalla Marjo-kasvattajalla. Arvostan! <3 Hänellä ei tietenkään ole minkään sortin velvollisuutta auttamiseeni, mutta niin vain hän haluaa olla avuksi. Olen myös saanut kunnian olla ensimmäinen, joka yhdistää 2 Crofter´s Only kasvattia. Mikäs siinä, kun kerran on upeita yksilöitä, minä lähinnä nautin hänen tekemänsä työn tuloksesta.

Olen niin onnellinen tästä pentueesta, onnistuneesta synnytyksestä ja ennen kaikkea onnellinen siitä, miten upea emä Myrsky on. Pennut ovat hänen tärkein maailmansa ja prioriteettinsa. Äidin vaistot heräsivät välittömästi. Hän nuolee, pesee, imettää ja hoitaa huolellisesti. Hän jopa vilkaisee pentujaan ennen kuin alkaa itse syödä tai juoda, että onhan vauvoilla kaikki hyvin ja vasta sitten hoitaa oman tarpeensa. Ihanaa, miten hän on ottanut minut mukaan pentujensa hoitoon. Hän luottaa ja tietää saavansa apua silloin kun tarvitsee. Apua hän tarvitsee lähinnä silloin kun pentu on ajautunut hänestä liian kauas ja pentulaatikolle makuulle käydessään. Hän varoo pentuja tarkasti ja asettuu mieluummin vähän kauemmas makuulle, koska tietää minun auttavan pennut sitten tissille. Herätyskelloa en myöskään itse tarvitse, koska Myrsky kertoo omalla äänellään, että nyt tarvitaan apua.

Se hetki kun ensimmäinen pentu tarttui tissille oli ihana. Ensikertalainen Myrsky aavistuksen säpsähti uutta tuntemusta, mutta sekunnissa hän totesi asian olevan okei.

Myrsky ja pennut voivat ihailtavan hyvin. Suuri helpotuksen huokaus. Muistan vielä kuin eilisen päivän 18 vuoden takaa ensimmäisen pentueeni, jolloin ensin maitoa ei lähtenyt tulemaan ja tukiruokin jokaista pentua. Silloin nukuin noin vartin per tunti, syöttökierros kun kesti 45min 5 pennun kanssa. 3vrk valvomisen jälkeen vanhempani onneksi tulivat apuun, kunnen enää tiennyt onko minulla kädessä ruokailuveitsi vai kynä. Muistan miten vaikeaa oli nukahtaa, sitten kun lupa oli nukkua kunnolla. Sitten kun maitoa noilla pennuilla alkoi tulla, niin sitten alkoivat koliikkivaivat. Siitäkin selvittiin. Joten nyt koen olleeni erittäin onnekas, päästessäni melko helpolla jopa. Kop kop! Okei, univajetta on, mutta se kuuluu homman laatuun.

Tässä pentueessa pieni merlepoika painoi vain 150g, siinä missä trikkipoika 250g ja loput 2 pentua karvan yli 200g. Ensimmäisenä yönä olin aika huolissani hänestä, sillä hän oli aika pyörryksissä ensi alkuun. Hän ei löytänyt nisää ja kun löysi, hän ei avannut suutaan. Maidonvastike ja Complivit onneksi antoivat hänelle pikkuhiljaa lisää voimia ja aamuun mennessä hän jo jaksoi imeä tissillä itse ja aika kivasti otekin jo piti. Nyt tätä kirjoittaessani 7.8 klo 10.30 hän jo pitää tiukasti puoliaan tissistä ja suuttuu jos yritetään jyrätä. Hän myös tappelee täysillä vastaan pulloruokintaa, joten luovuin siitä koska tissi kerran kelpaa. Huolehdin nyt vain että hän saa aina hyvät tissit. Paino on myös lähtenyt nousemaan. Uskon, että hän selviää. Rakas pieni <3

Parasta aikaa on menossa monta ns. projektia, joista tärkein on tietenkin pennuista ja Myrskystä huolehtiminen. Sen lisäksi yritän parhaani mukaan tutustua kotiehkokkaisiin (miten upeita kotiehdokkaita olemmekaan saaneet!) ja saada heille myös kuvia nähtäväksi ja tekstiä tänne blogiin. Kotihommiakin on, muun muassa ensimmäinen pentupyykki odottaa koneen käynnistämistä. Omastakin jaksamisesta pitää pitää huoli, pitää muistaa syödä ja koittaa joskus nukkuakin. Hiukan rankkaa juu, mutta aivan ihanaa, jokaisen sekunnin arvoista <3

Ai niin ja pennutkin pitäisi nimetä niin saadaan Kennelliittoon paperit vetämään. Vaihtoehtoisia teemoja on 3, tänään vahvistui teema ja alustavat nimet. Pyöritellään hiukan nimiä vielä…

Ps. Yksilökuvat erityisesti ovat vain pikaisia kännyräpsyjä pennunostajia ajatellen. Parempien kuvien aika on myöhemmin. Ja voin luvata, kuvia tulee tuutin täydeltä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *