Myrskyn, aka pikkutirrin, pienet kiitimet ovat alkaneet kasvaa. Ne ovat saaneet vakautta ja ennenkaikkea pituutta. Täyttä elämää 16 viikkoa kasassa. Ensiviikolla mennään toiselle rokotukselle.
Olen niin supertyytyväinen tähän pentuun. Edelleen. Vaikka napero on tosiaan vasta 16 viikkoa, niin jollain tapaa hän on äärettömän järkevä, ikään kuin vanhana syntynyt pentu. Miniatyyrikoossa kuin aikuinen koira. No okei, onhan hän nyt pentu, pieni villikko, joka testaa purukalustoaan kaikkeen mikä liikkuu ja ei liiku ja pissaa sisälle, jossei ymmärrä ajoissa viedä ulos.
Myrsky osaa kuin luonnostaan kävellä todella kauniisti hihnassa. Toppamanttelin hän pukee päälleen kuin vettä vaan. Ihan niinkuin pienet pennut aina olisivat pukeneet mantteleita päälleen. Hän osaa myös odottaa tyynen rauhallisesti paikoillaan kun panta puetaan päälle ja sen jälkeen hän jää rauhassa odottamaan ovensuuhun että Merkille laitetaan myös panta ja sitten pääsee ulos. Ulkoportilla hän odottaa rauhassa että portti avataan.
Merkki on myös lämmennyt pennulle ja he leikkivät nykyään sisälläkin collielle niin tuttuja hammasteluleikkejä. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että ei Merkki kovin helpolla pääse. Pikkutirri osaa olla myös vähän ärsyttävä roikkuessaan jatkuvasti tukassa ja hepuleissaan törmäilee täydestä vauhdista Merkkiin. Neiti Härveli myös osaa komentaa todella pontevasti ja tahtoa hänellä piisaa.
Luulen, että meillä on vielä haasteita tämän pienen härvelin tahdonilmausten kanssa. Tahdonilmaisut yleensä kylläkin liittyvät ruokaan. Palveluskunta ei millään ymmärrä tarjoilla ruokaa riittävän nopeasti. Sitä yritetään vauhdittaa karjaisemalla tai pohkeeseen puremalla. Tämä ei tietenkään tulosta tuota, mutta voi mikä hätä hänellä tulee kun ruoka-automaatti poistuukin keittiöstä tekemään jotain muuta. Hädissään voi vaikka hyppiä kohti tiskipöytää ja molskauttaa vesikuppiin. Ja kun vihje ruuasta on olemassa, niin mikään muu maailmassa sitä ei voita. Pikkutirri tekee uskomattomia luoksetuloja!
Monenlaisia arkitaitoja harjoitellaan, koirien ohittamisia (vieraat haukkuvat koirat on pelottavia vielä) ja myös toisten koirien kohtaamisia. Tien ylittämistä ilman että kävelytieltä mennään omin lupine ajoradalle. Pysähtymistä eteiseen rapatassuisena ja tassujen kuivausta. Pyyhe saa kyytiä 😀 Kynsienleikkuuta ja harjausta on syytä harjoitella vain hyvin väsyneenä 😀 Noin muutamia mainitakseni. Moni asia on tullut todella helposti, koska isosisko on jo valmiina näyttämässä myös mallia.
Nyt jo tiedetään, että ihmisten jalkojen pureminen ei ole sallittua eikä toivottua. Joskus hampaat tuntuvat käväisevän vielä lahkeessa. Puremisen voiman hallintaa on myös harjoiteltu. Ei ehkä ihan enää aina täysillä heti purrakaan vaan naskaleita voi myös kätevästi liuúttaa alastonta säärtä pitkin.
Oman ruokakupin paikka on myös opittu. Mutta on opittu myös käyttämään omaa tahtoa ja siskon kiltteyttä hyödyksi. Saapa nähdä kumpi näistä sittenkin nousee pomoksi lopulta. Herkkuluut meillä syödään aitojen eri puolilla, ei niinkään enää Merkin varastamistarpeen vuoksi vaan pennun! Haluan taata kuitenkin molemmille ruokarauhan, joten olkoon sitten aidat välissä. Pennun ahneudesta kertonee jotain myös se, että heitin hänelle elämänsä ensimmäiset lumipallot. Myrsky arveli niiden olevan ruokaa ja söi lumipallot viimeiseen hiutaleeseen myöden.
Edelleen olemme kotona matottomia, vaihtelevasti töiden jälkeen on vielä pissat siivottavissa sisältä. Mutta onhan hän vasta 4kk vanha eli ei tässä mikään hoppu sen suhteen olekaan.
Kaikkein ihaninta on kuitenkin seurata lauman muodostumista kotona, koirien välistä kommunikointia ja yhteisen siteen muodostumista. Siitä on aikaa kun kotona on ollut 2 koiraa samaan aikaan, on niin ihanaa nähdä miten tytöt painelevat metsässä yhdessä ajoittain kylki toisensa kyljessä.