Tätä kirjoittaessani tunnen suurta onnellisuuden tunnetta. Myrsky täyttää tänään 9 viikkoa ja yhteiseloa meillä on nyt takana hulppeat 2 viikkoa. Arki on lähtenyt sujumaan upeasti!
Myrsky on täyttänyt kaikki toiveeni toistaiseksi siitä, mitä olen ajatellut tulevalta pennulta toivovani. Myrskyn suhteen arki on lähtenyt rullaamaan valtavan upeasti! Mitään ongelmia hänellä ei ole ollut, valtavan reipas pentu!
Osasin tietenkin aavistaa, että Merkin maailma tulee mullistumaan. Merkki on aiemmin rakastanut kaikkia tapaamiaan pentuja ja ollut ylikärsivällinen ja salliva pennuille. Osasin tietenkin aavistaa, että Merkki ”ottaa vähän nokkiinsa” kun uusi tulokas ei lähdekään pois. Olemme kuitenkin pitäneet tarkasti huolta siitä, että hän edelleen tuntee olevansa rakastettu ja hän saa myös omaa aikaa edelleen ”mamman” kanssa. Merkin rutiinit on pyritty pitämään mahdollisimman samana.
Kuitenkin pääsi yllättämään, miten Myrskyn säännöt olivatkaan aivan erilaiset, mitä ystävieni pentujen säännöt ovat olleet. Pentu ei saakaan purra tai kävellä päällä kuten muut. Merkki on pyrkinyt ensisijaisesti väistämään ja karkuun ällöttävää pentua. Jo ennen Myrskyn tuloa tässä syksyllä Merkille sohva oli tullut sallituksi asiaksi, mutta ei sänky. Myrskyn myötä sohva näyttää tulleen turvapaikaksi pennulta. Kunnes pentu tulee pääsemään itse perässä 😉 Mutta siinä kohtaa uskon tyttöjen välien olevan jo hyvät ja pennullakin tiettyjä asioita opittuna.
Yöt olivat vaikeita ensimmäisen viikon. Kaikki meni hyvin silloin kun Myrsky nukkui, mutta Myrskyn herättyä yöllä Merkki alkoi pompata sänkyyn meidän väliimme turvaan. Koska emme jatkossakaan halua koiria sänkyyn, ajoin joka kerta Merkin pois sängystä ja ohjasin sohvalle. Ainakin 16x yössä 😀 Nyt näin 2 viikon jälkeen meidän koko perhe nukkuu hyvin, jokainen omalla paikallaan. Koirat nukkuvat molemmat makuuhuoneessa ilmeisesti, useasti ainakin olen nähnyt heidän nukkuvan kylki kyljessä. Parit pissat kyllä aamusella löytyy vielä olkkarista.
Joka päivä olen nähnyt tyttöjen lähentymistä toisiinsa. Ulkona ei koskaan mitään ”ongelmaa” ollutkaan. Siellä Merkki tykkää pennusta ja leikittää sitä. Itseasiassa Merkin mielestä meille sisälle ei sovi kenenkään muun tulla, tämä on hänen valtakuntansa ja rentoutumispaikkansa. Muut koirat eivät saa rauhassa tutustua kotiimme, vaan Merkki on pyrkinyt kyöräämään perässä mihin se toinen koira koskee ja tekee mitä. Resurssithan ovat Merkille ylipäätään tärkeä asia.
Ensin oli ulkona yhteinen keppi, yhteinen pallo. Sitten sisällä alkoi vähentyä karkuun juokseminen ja irviminen. ”Törkeistä” päällehyppimisistä hepulien aikaan pienet korvatillikat alkoivat vähentyä. Tämä kuulostaa pahemmalta kuin oikeasti olikaan, sillä ihan oikeasti Merkki pyrki olemaan mahdollisimman hyväntahtoinen kuitenkin pennulle ja sillä on kyllä ollut pitkä pinna reippaan pennun kanssa. Luotan Merkkiin kuin vuoreen!
Merkin parhaat puolet pennun opettajana alkavat vihdoin tulla esiin. Merkki on loistava opettaja! Kuten hän opetti Veeran Huldan itselleen mieleiseksi bestiksekseen ja rappusissa kulkemisen yms. Pentuhan on tietysti hyvin altis vaikutteille mitä isosisko hänelle kertoo elekielellään. Eikä pennulla vielä ole käsitystä asioista mitä pitäisi pelätä/väistää. Tai ei ainakaan Myrskyllä ole ollut mitään pelkoja. Normaaleja pennun ihmettelyitä.
Myrsky tietysti tällä hetkellä pitää ihmisistä kovasti, avoimesti. Ihanaa, että Merkki tulee näyttämään jatkossakin samaa mallia ihmisten suhteen. Collie kun on taipuvainen pidättyväisyyteen. Pientä pidättyvyyttä saa toki ollakin rotutyypillisesti, mutta toivottavasti asia pysyy tasapainossa.
Ensimmäisellä hihnalenkillään kadun puolella Myrsky kohtasi jännittävän reikäisen kaivonkannen. Merkkihän itse väistää kyllä kaivon kansia itsekin. Ei pelkää, muttei halua niille astua kuitenkaan koska ne on mahdollista kiertää. Myrsky lähestyi kaivonkantta aavistuksen mäyräkoirana. Tunsin suurta ylpeyttä Merkistä kun se itse ilman ohjausta kääntyi takaisin menosuunnastaan ja meni seisomaan kaivonkannen päälle ja odotti rauhassa, että Myrsky tulee tutustumaan kaivonkanteen. <3 <3 <3
Hihnalenkkejä olemme tehneet jo useita lähikaduilla ja olemme onnistuneet ajoittamaan ne hiljaisempaan ajankohtaan. No, ei täällä Paimion lähiössä nyt mitään suurta liikennettä ylipäätään ole. Mutta hiljaa hyvä tulee!
Koiria täälläpäin on myös valtavasti, iso osa on meille tuttuja, ystävällisiä koiria ja osa uusia minulle ja Merkillekin vieraita. En vielä tiedä miten suoritamme nämä kohtaamiset sillä se riippuu melko paljon niin pennusta itsestään kuin myös Merkistä. Merkki itse ei tule toimeen täpäköiden narttujen kanssa vaan lähtee itse haastamaan sitä kumpi tässä pomo onkaan. Tarvittaessa Merkki on myös valmis tappelemaan. Joten Merkki itse ei myöskään ole se helpoin ohittaja. Kun mietitään vielä sitä asiaa, että Merkki opettajan roolissaan saattaa myös alkaa suojella omaa pikkusiskoaan niin tapaamiset muiden koirien kanssa pitää kyllä katsoa huolellisesti jotta pentu saa positiivisen mallin asioihin.
Eilen tapasimme kauempaa yhden pienen, haukkuvan koiran. Omistaja oli ihanan viisas ja jäi pysähdyksiin odottelemaan kauemmas että pääsemme alta pois ja hän jatkamaan matkaa toiseen suuntaan. Mepäs emme meinanneet päästä pois alta! Jatkossa en aio pentua kanniskella, mutta nyt nappasin toiseen koiraan fiksoituneen Myrskyn kainaloon ja kävelimme pienen matkaa kauemmas katselemaan toisen koiran ohittamista. Hiukan Myrskyä tärisytti sylissä, mutta namit maistuivat. Pentu takaisin maahan katsomaan poispäin menevää koiraa ja jatkoimme matkaa häntä töttöröllä.
Tänään aamulla saimme toisen koirakontaktin. Sammaripentu 9kk. Tiesin, että meidän lenkkimme pysähtyy siihen kun Myrsky bongaa koiran. Hakeuduimme hiukan sivuun ja sammari ohitti meidät jalkakäytävän toista reunaa. Jokusen sanan siinä omistajan kanssa vaihdoimme ja voin olla ylpeä molemmista koiristani. He odottivat nätisti ja Myrskykin suhteellisen rauhallisena, kuitenkin uteliaan iloisen oloisena. Päätin, että tällä kertaa tämä riittää ensimmäiseksi kontaktiksi Myrskylle, koirakon ohitus ilman lähikontaktia. Ensi kerralla voimme sitten tervehtiäkin. Jatkossa sopivassa suhteessa tervehtimisiä ja ohittamisia. Ohittaminen kun pitää ehdottomasti opetella. Ja tervehtiminen vain minulta saadulla luvalla. On myös eri asia lenkkeillä isosiskon tuoman turvan kanssa kuin olla aivan yksin. Tähän minun pitää panostaa, tyttöjen lenkkeilytys erikseen, jotta Myrsky oppii pärjäämään myös ilman isosiskoa.
Kiitos ymmärtäväisen pomon ja ihanien työkavereideni, jotka siirsivät omaa lomaansa niin, että sain tähän pennun tulon kohtaan ihanan 3 viikon ”äitiysloman”. 2 viikkoa siitä on nyt takana ja ihanaa, että vielä on viikko aikaa hioa arkea kuntoon ja valmistautua tulevaan työarkeen. Nythän on sitä vuoden pimeintä aikaa. Pennulle on aivan eri asia tutustua ulkomaailmaan valoisalla kuin pimeällä. Niinpä olemme käyneet pimeässä ensin hakemassa aamupostit ja sitten pidempiä matkoja.
Yksin oloa on myös harjoiteltu, niin että Myrsky ja Merkki jäävät kahdestaan kotiin ilman ihmisiä, mutta myös niin että Myrsky jää aivan yksin kotiin. Näitä ennen Myrsky on kyllä väsytetty ensin niin että uni maistuu sinä aikana. On myös harjoiteltu treenaamista niin että molemmat vuorollaan odottavat oven takana. Tämä oli kyllä Myrskyn mielestä aivan….ahterista ja hän kertoi sen todellakin äänellään. Karjumalla ja kiljumalla ei kuitenkaan vankilasta pääse pois, vaan pitää olla hiljaa rauhassa. Olemme myös tarkoituksella ajoittaneet aktiviteetteja iltapäivään. Tarkoituksena on oppia, että aamuruuan jälkeen ei tapahdu sen kummempaa vaan voi käydä nukkuskelemaan ihmisten mentyä töihin.
Parasta aikaa napero lataa battereitaan iltaa varten. Ollaan käyty lenkillä, sata kertaa pissalla ulkona ja laittauduttu kauniiksi manikyyrein ja kutreja oikomalla. Illalla meitä odottaa valokuvaushetki studiossa. Toivoisin saavani tytöistä nyt ihanat kuvat kun Myrsky on vielä pieni. Ja aikuisena sitten uudestaan. Merkkikin on nyt turkissaan kesän ajelun jälkeen. Puunaushetki sujui hienosti. Yhteistyöstä nyt ei vielä voi puhua, mutta kanafileluu tarjosi pennulle muuta ajateltavaa kuin harjan puremisen eikä hän edes huomannut kynsien leikkuuta. Luullakseni onnistuneista kuvista pukkaa sitten uutta blogipäivitystä 😉
Mukavaa viikonloppua myös teille muille, nautitaan ihanasta säästä. Meillä on pakkasta viitisen astetta.
