Yhteistä elämää meillä on Myrskyn kanssa takana vasta 1,5 viikkoa. Eli hitsin vähän. Mutta silti nyt juuri tuntuu siltä, että minulla ei ole ollut aiemmin näin ahnetta koiraa. Asia on siis ilman muuta suuri hyve. Varsinkin kun katson asiaa motivoinnin ja harrastamisen näkökulmasta.
Pieni varoituksen sana etukäteen tähän tekstiin, koiranomistajat puhuvat kakasta varsin vapautuneesti. Kun siihen yhdistää sairaanhoitajan ammatin, mikään ei enää hävetä. 😀 Yhdet pissa- ja kakka-asiat eivät sairaanhoitajalle tunnu yhtään missään, ei edes ruokahalu mene 😀
Ahneus on ollut Merkille sellainen hieman erikoinen juttu, sillä ruokakuppi ei ole sen mielestä mikään suuri juttu. Nykyisin sterilisaation jälkeen sen ruokahalu on ollut pääsääntöisesti hyvä, mutta on ollut hetkiä jolloin olen miettinyt toimintasuunnitelmia miten saan sen syömään ja miten ehkäisen sen, etten lähde mukaan sen pelaamiseen. Luultavasti kipuoire on ollut yksi merkittävä tekijä siinä että ajoittain syönyt huonommin. Treenatessa sen sijaan Merkki on ahne, tulee sormille surutta. Leikki toimii kyllä myös palkkana, ehkä jopa paremmin kun haluan oikein merkitä sen onnistuneen hetken sille mieleen. Sosiaalinen paine herkkujen menettämisestä tuo sille myös ahneuden. Sehän syö vaikka tattien ”totkot”, jotta sienestyskaveri ei niitä saa. Tatit, kantarellit ja suppikset, kaikki kelpasi. Aiemmin piti myös erikseen katsoa, ettei itse koske myrkyllisiin sieniin koska Merkki alkoi syödä kaikkia niitä sieniä, joihin ihminen on koskenut. Nykyään se jo jättää sienet meille ihmisille herkuksi. Hyvä niin koska pohdin jo, että pitää kohta opettaa se kuonokoppaan sienimetsällä. Viisas collie osaa toki itse napata mustikat suuhunsa suoraan varvuista, mutta kukas hitto niin tekee, jos niitä voi saada tarjottuna kädestä tai omatoimisesti ämpäristä 😀 Mummulleni tuli kiire ja hätä mustikkareissulla Millan kanssa 😀
Osittain resurssiasiat liittyvät meidän perheessä ahneuteen Merkin vinkkelistä. Asia, jota ei ole ennen Merkkiä tarvinnut miettiä oikeastaan ollenkaan. Resurssit ovat Merkille tärkeä asia; paras ystäväni ja Merkin varaäippä Veera, oma perhe tietysti mutta myös esimerkiksi vanhainkodilla vieraillessamme ne ihanat mummot ja papat. Ja lelut, kepit. Kun ihana vanhainkodin mummo tarjoaa herkkuja ja toinen koira tulee siihen likelle ja vähän tönäisee vahingossa niin johan on oksat pois! Mun herkku! Mun mummo! Käsilaukku heilahtaa tömäkästi! Lelujen jakaminen on myös Merkille hieman vaikeaa. Vieraan koiran on hieman vaikeaa tulla meille kylään, sillä se ei Merkin mielestä saa tutustua rauhassa kotiimme vaan Merkin pitää vahtia perässä mitä se toinen tekee. Kilttinä partiolaisena Merkki myös tietää mikä on sallittua puuhaa ja mikä ei, niinpä sen naamasta kyllä näkee jos se toinen koira ei noudata näitä normeja. Asioiden ennakointi, elekielen lukeminen ja tilanteen hallinta ovat siis tärkeitä asioita, jotta ikäviltä asioilta vältytään.
Kakan suhteen Merkillä on pieni yhteinen traumamuisto minun kanssani. Se söi poninkakkaa pienenä ja minä menin aivan pois tolaltani, koska pelkäsin ponin olevan madotettu ivermektiinillä. Tuo lääkeaine voi collien tappaa rodulla olevan geenivirheen vuoksi. Rakkaan pienen ja viattoman ihanan pentuni. Seurauksena tästä oli se, että pitkän aikaa Merkin oli vaikea ohittaa ponin kakkoja metsässä. Nykyäänkin vielä esmes koirien kakat häntä ällöttävät suunnattomasti, mutta pakko ne on haistaa. Etutassu ylhäällä haistetaan ja sitten harpotaan liitoravilla pois kakan läheltä. Ihan joskus kerran pari olen nähnyt sen nuolaisemassa jotain hepan tms. kakkaa. Tästä aiheesta jatketaan kappaleen tai parin päästä jahka kerron ensin Myrskystä sanasen.
Perheeseemme saapui siis Myrsky. Pennuthan oppivat kilpailemaan sisarustensa kanssa ruuasta. Viisas kasvattaja oli opettanut pentuja niin että mekastamalla ei ruokaa tipu vaan sapuskanlaitto loppuu siinä tapauksessa. Kiitos, arvostan tätä. Myönnettäköön, että kun kuppia kuljetetaan tarjoilupaikalle meillä on toistaiseksi ollut hieman härdelliä. Pentu on pyllähdellyt vesikuppiin jo toistamiseen kun on vaan niin kiire saada sapuskaa. Mutta on hän jo oppinut, että isosiskon kupilta ajetaan pois ja oma ruokakuppi tulee tiettyyn kohtaan. Hän osaa jo istua ennen kuin ruuan saa. Itseasiassa tarjoaa istumista itse jo kun kuppi on vasta osumassa lattiaan. Pikkuhiljaa nyt vajaan parin viikon aikana Merkki on oppinut luottamaan, että nassikka ei ryysää hänen kupilleen. Molemmat nuolevat oman kuppinsa tarkasti tyhjäksi.
Ensimmäinen yhteislenkkimme tehtiin Veeran ja hänen Huldansa kanssa Hajalaan peurojen riistaruokintapaikalle. Olemme käyneet siellä jo vuosia. Aivan mahtava paikka! Myrsky tietysti bongasi uuden asian; peuran kakka! Maistuihan se varmaan sitten hitsin hyvältä koiran vinkkelistä. Ja sitähän piisasi ruokintapaikan läheisyydessä. Mitä tekee Merkki! Merkki, joka ei ole koskaan syönyt siellä kakkaa, alkoi vetää kakkaa naamariin apinan raivolla! Whaat??!! Ahneus. On pakko syödä kasa paskaa, jotta kaveri ei ainakaan sitä saa! Tsiisus!
Myrskyä olen nyt hiukan tässä jo ehtinyt pyöritellä treenausajatuksella, sellaisia mikrotreenejä ja ollaan opeteltu käytännön taitoja kuten luoksetuloa ja oikeaa kävelysuuntaa hihnassa. Colliet ylipäätään ovat siitä kivoja, että ne oppivat tosi nopeasti yleensä hoksaamaan asiat. Niin myös Myrsky.
Aivan ensimmäisenä meidän oli pakko opetella namista luopumista, jotta mun sormet kestää treenata 😀 Myrskystä näkee, että hän on tottunut etsimään nameja lattialta jo kasvattajan luona. Meillä on myös ostoslistalla sellainen aktivointimatto. Ensimmäiset treenit luopumisen jälkeen menivätkin siihen, että hän hoksasi nameja tulevan vain yksi kerrallaan lattialle. Hän kun jumittui hakemaan lattialta niitä lisää 😀 Nyt jo voin palkata lattiallekin heittämällä namin ja päästään siitä jatkamaan hommaa nopsasti uudelleen.
Sitten päätin kokeilla mitä tämä ahnekerttu sanoo siitä, jos treenit lopetetaan leikkimisellä. Hänen aivoissaan oli piiiiiitkä piuha, ennen kuin ruokamoodi vaihtui leikkimiseen. Sittenkin homma oli haastavaa, sillä nakilta haisevat sormet liikuttivat lelua 😀 Tällaista en ole aiemmin havainnut omilla koirillani, miten ruuan tuoksukin voi aiheuttaa ”överit”. Taisi tulla pienelle jo väsykin siinä kohtaa sillä väsykiukku alkoi nostaa päätään ja rehellinen suoraan käsiin tähtääminen alkoi. Onnistuimme kuitenkin hetken pitämään naskalit lelussa kiinni ja lopetimme siihen. Pentu pissille ja unten maille höyhensaarille <3
Saapa todella nähdä millaiseksi Myrskyn suhde ruokaan muodostuu jatkossa. Kumpi tulee olemaan hänelle aikuisiällä parempi treenipalkka; ruoka vai leikki. Saattaako hän itsensä vielä kiipeliin ahneutensa vuoksi? Kenties hän tulee opettamaan meitä pitämään huolen omista sapuskoistamme…
Aivan pakko kertoa vielä kappaleen verran ystävieni collieista, jotka joutuivat kiipeliin ahneutensa vuoksi. Sannan merlepoika Nova on 3 viikkoa vanhempi kuin Merkki. Menimme ensimmäisille leikkitreffeille heidän pihaansa ja erehdyin jättämään pöydälle avonaisen nakkipussin. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa nakit olivat kadonneet pusseineen päivineen pienen Novan kitaan. Eikun lääkäriin oksetuspiikkiä hakemaan. Sori! Veeran edesmenneen Helmin ahneus oli legendaarista myös. Kerran 5 kg jäistä jauhelihaa ja kerran 3 l kuivaa nappulaa. Yhdellä kerralla pellillinen savulohipiirakkaa, kerran kattilallinen maissintähkiä pureksittu, kerran kolmisen litraa punajuurikeittoa yhdeltä istumalta. Muutamia mainitakseni. Aivan hyvin voi kolmen (!!) kokonaisen ravintolapizzan jälkeen loukkaantua jossei iltaruokaa ymmärretä tarjota! Montako pizzaa sä syöt kerralla? Tuliko paha olo? Helmille ei!
