Jokunen kuukausi sitten kirjoitin pyynnöstä vastauksen SCY:n uusille kotisivuille kysymykseen Miksi minulla on collie? Liitän tähän nyt pohjaksi sen saman tekstin, hiukan muokaten juuri tähän hetkeen sopien. Toistoa tässä nyt hieman tulee aiempiin blogikirjoituksiini nähden, mutta en oikein saa niitä nyt nätisti editoitua poiskaan ilman asiayhteyden kärsimistä.
Collie on ulkoiseltaan olemukseltaan silmiä hivelevän kaunis rotu, elegantti ja silti toimiva palveluskoirarotu. 17 vuotta rodun parissa ja neljäs rodun yksilö kotona tällä hetkellä enkä edelleenkään ole vaihtamassa rotua. Koira tulee minulle aina rakkaaksi perheenjäseneksi, mutta myös harrastuskaveriksi. Koiraksi, joka pitää huolen siitä että pysyn itse liikkeessä ja aktiivisena. Koiraharrastus tuo mielekästä sisältöä elämään.
Saman verran vuosia on myös takana alaosastomme yhdistystyössä, Rotu ja rodun hyvinvointi on minulle äärimmäisen tärkeää. Toivon, että muutkin saisivat tulevaisuudessakin kokea elämän yhtä upeiden collieiden kanssa kuin minulla on ollut. Collieharrastajien parissa on aina ollut ilo olla ja touhuta, olen saanut muista rodun harrastajista myös tärkeitä ystäviä. Olen kokenut sopivani porukkaan mukaan hyvin. Vuosien varrella olen ehtinyt harrastaa ja kokeilla lähes lajia kuin lajia suojelua ja verijälkeä lukuunottamatta. Collie on ollut soveltuva niistä jokaiseen ja sen potku on riittänyt vähintään yhtä pitkälle kuin omistajallakin. Rodun monipuolisuus onkin yksi sen parhaista ominaisuuksista.
Collien aktiivisuustaso on kuitenkin sen verran maltillinen että se ei ”keuli” heti pitkin seiniä jos joskus on hiljaisempi hetki aktivoinnin suhteen. Collie sopeutuu moneen. Collien kanssa on ilo harrastaa. Usein sen suurin ja tärkein moottori on yhdessä tekeminen omistajan kanssa, omistajan palveleminen ja miellyttäminen. Vaikka pieni pehmeys joskus tuo oman haasteensa, on se myös etu kun ei tarvitse vääntää rautalankaa jotta koira oppii. Collien kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla mikään HC-harrastaja pitääkseen sen tyytyväisenä. Collielle riittää kyllä ihan tavallinen kotikoiran elämä kunhan sitä lenkkeilytetään kunnolla ja aktivoidaan vaikkapa nameja etsimällä kotona tai muuta kivaa tekemistä. Pidän siitä, että collie ei ole niin valikoiva mitä sen kanssa tehdään. Olen jopa kitkenyt rikkaruohoja yhdessä collieni kanssa. Yhdessä kaivoimme maata kukkapenkissä 😀
Collien perimmäinen viisaus ja järkevyys suhteessa kaikkeen on myös ilmiömäistä. Mielestäni koira on aina peruskoulutettava, mutta collien peruskouluttaminen sujuu mielestäni monelta osin hyvin helposti. Rakastan collien kykyä lukea ihmistä paremmin kuin me monesti huomaammekaan. Tämä toki toimii myös toisinpäin. Se kyllä näkee, jos et ole täysillä messissä.
Toinen äärimmäisen rakastettava piirre colliessa on sen aina valmis asenne, kun tarjolla on kivaa puuhaa. Motivaatio on hyvin oleellinen asia harrastamisessa koiran kanssa, olen hyvin iloinen siitä, että ainakin meidän perheessä se on aina ollut helposti löydettävissä. Colliekin tietysti on aina oma yksilönsä, jokaiselle olen valinnut jonkin tietyn lajin johon keskitymme. Laji, joka on meistä molemmista yhdessä hauskaa. Laji, jossa koirani on parhaimmillaan.
Collie on myös ilmeikäs rotu ja esimerkiksi meillä pelastuskoiratreeneissä se on ollut aloittelevalle ohjaajalle helpotus kun koiran elekieltä on ollut helppo lukea. Löytyy helposti nähtävät korvat mihin suuntaan ne ovat kuulolla, löytyy heiluvaa häntää, löytyy asiallisen kokoinen klyyvari (nenä) josta ei jää epäselväksi mihin suuntaan se osoittaa. Koko on sopiva ettei se katoa mustikanvarpujen taakse ja yleensä collie kyllä muutoinkin osaa ilmeillään ja eleillään kertoa mitä mieltä se on asiasta. Monet myös äänellä 😀
Collien turkki tarjoaa puunaushaluisille tyydytystä olematta kuitenkaan liian vaativaa jotta sitä ei oppisi tai pystyisi tekemään ihan kuka tahansa. Rodunomaisen turkin säänkestävyys on myös hyvä. Collieta ei tarvitse talvella pukea peruslenkille. Collie ei juuri kysele mikä keli ulkona on, se selviytyy kyllä. Fyysiseltä kooltaan collie on myös oikein sopiva. Se ei ole liian iso, jotta esimerkiksi autossa kuljettaminen vaatisi juurikaan automerkin tai -mallin harkintaa. Se ei ole liian pieni, jotta joutuisi pelkäämään sen loukkaantumista esimerkiksi sohvalta putoamisen vuoksi. Kuono tulee juuri sopivalle korkeudelle kun sitä palkitaan hyvin tehdystä työstä 😉
Collie tulee yleensä hyvin toimeen varsinkin oman rotunsa edustajien kanssa. Collieiden kanssa voidaan käydä isoillakin yhteislenkeillä ilman riitoja. Tämä ei ole itsestäänselvä asia jokaisessa rodussa. Collie on omanarvontuntoinen ja vaatii kunnioitusta sekä reilua kohtelua itselleen. Ensisijaisesti se pyrkii ratkaisemaan asian mahdollisimman sopuisasti, pienin elein, mutta on toki valmis näyttämään kaapin paikankin mikäli sille tarvetta on.
Ystävilläni on ollut tietysti erirotuisiakin koiria, ja olen päässyt näkemään esimerkiksi noutajien palon veteen.. ja mutaan. Minun koiristani Merkki on ensimmäinen joka ui mielellään. Se ei kuitenkaan karkaa väkisin uimaan. Tällä turkkimäärällä minusta on varsin kivaa, että koiraa ei tarvitse pestä jokaisen lenkin jälkeen selkään asti. Siinä missä oma hienohelmainenkin Milla oli tassunpohjia lukuunottamatta puhdas peltolenkin jälkeen, Johanna-ystäväni Salla-kultsu nauratti ohikulkevia ihmisiä kotiinpalatessamme puoleen selkään asti mutaisena rymyttyään ojissa. Toki ihanaa, että Salla sai myös nauttia omalla tavallaan lenkistään. Sääli etten tähän hätään löytänyt yhteiskuvaa heistä parhaimmillaan 😀
Sanotaan, että hyvä collie ei aina ole helppo koira. Itse koen, että se on kuitenkin kohtuullisen helppo koirarotu sellaiselle joka on yhtään kiinnostunut kouluttamaan koiraansa. Collie harvemmin kuitenkaan koituu suorastaan vaaraksi kenellekään ihmiselle tai toiselle koiralle vaikka se olisi hiukan tottelematonkin. Tähän ei toki sovi tuudittautua ja oikaista perusasioiden opettamisessa collielle. Nautin siitä, että voin collieni kanssa kulkea kadulla tai missä tahansa muuallakin melkoisen rennosti ilman, että minun tarvitsee pelätä mitä nurkan takana tai selkäni takana tapahtuu. Ensimmäistä koiraansa hankkivalle collie on suhteellisen turvallinen valinta. Korostan kuitenkin vielä uudelleen koulutuksen ja sosiaalistamisen tärkeydestä silloinkin. Colliekasvattajia on laajalla skaalalla ja näin ollen eri linjoissa on erilaisia painotuksia. Pentua siis kannattaa etsiä huolellisesti ja harkiten rauhassa, millainen collie juuri omaan elämäntilanteeseen sopii.
Olen ihan oikeasti yrittänyt pohtia mikä toisen rodun edustaja meille voisi tulla. Aina löydän jotakin siitä toisesta rodusta, jonka perusteella suljen sen pois. Palaan aina takaisin collieen. Puolisoni kuitenkin nyt toivoisi toisen rotuista koiraa meille, tuntuu aika vaikealta paikalta. Koti ei ole koti ilman collieta.
