Nyt on oikeastaan huojentava hetki, yksi aikakausi on ohi. Muistan, miten kuumottavaa oli tehdä se päätös astutetaanko Myrsky vai ei ja se valtava jännitys miten tulen selviämään hommasta. Nyt se on tehty ja homma paketissa!
Taisin jopa selvitä aikalailla kuivin jaloin. No en kirjaimellisesti 😀 Sillä sukatonta aikaa tuli vietettyä kotona aikalailla kunnes viileni niin paljon, että oli kertakaikkiaan pakko laittaa sukat jalkaan.
Kuten jo niin monta kertaa aiemmin todettuna, ihana tukiverkostoni on ollut pyytettömästi mukana projektista ja edelleen mitä nöyrimmästi kiitän heitä kaikkia. Yksin en olisi tällaisesta selvinnyt. Vaikka tämä pentue onkin ollut helppohoitoinen Myrskyn itsensä hoitaessa suurimman osan ja mitään kummallisuuksia meillä ei ollut. Onneksi meillä pentuja syntyi ”vain” 4. Täydellisen sopiva määrä <3 Pystyin antamaan jokaiselle riittävästi yksilöinä ja laumassa jokaisella oli painikaveri, parit vaan vaihtuivat lennossa. Kahdellekin tutulle sileäkarvaisen collien kasvattajalle syntyi samoihin aikoihin 10 ja 11 pennun pentueet. En todellakaan kadehdi heitä, lähinnä ihmettelen, miten he edelleen ovat hengissä? 😀
Onnistuin löytämään rakkaille pennuilleni aivan ihanat kodit, joissa on pennuille luvassa riittävästi puuhaa ja tekemistä. Aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa tuntuu, että olen tuntenut heidät jo pidemmästikin vaikken olekaan.
On varmasti aivan liian aikaista todeta vielä mitään pennuista, he täyttävät huomenna vasta 9 viikkoa, mutta uskallan silti jo sanoa olevani hurjan tyytyväinen pentuihin. He ovat kauniita ja ovat lähteneet valloittamaan omaa uutta suurta maailmaansa reippaina ja uteliaina. On ollut aivan ihanaa saada niin kuvia kuin videoitakin heistä omassa ympäristössään <3
Pentueen tekemiselle lähtökohta oli se, että saisin pentueesta itselleni nartun kotiin. Myrskylle ihka oman juoksukaverin ja koiraystävän jakamaan arkea. Myrskyllä tottakai on ystäviä, mutta se vaatii aina järjestelyä ja autoilua. Tottakai Maijan rooli on paljon muutakin kuin Myrskyn seuralainen. Pentukursseja jo katselen ja tottakai hän jatkaa sen jälkeen harrastelua kaiken sen saman merkeissä kuin Myrskykin. Toivon, että saan Maijan koulutettua paremmin kuin Myrskyn. Toki, ei se vielä ole myöhäistä todellakaan Myrskyllekään.
Oikeastaan Myrsky kyllä hyötyy koulutuksellisesti Maijan kotiin jäämisestä, sillä hänellekin on alkanut sataa karkkia suuhun tavallista enemmän ja siten hän myös käyttäytyy jo paremmin. Hän on myös kiinnostuneempi herkuista, koska muuten Maija syö ne 😀 Motivaatio, motivaatio… jostain se on kaivettava 😀
Minulla on ennenkin pari kertaa ollut 2 koiraa kotona ja muistan millaista pennun tulo oli. Tällä kertaa tilanne poikkeaa, sillä kyseessä ovat äiti ja tytär. Aiemmin se vanhempi narttu on aina ollut enemmän ja vähemmän möttöllään tulevasta pennusta. Nyt sellaista ei (tietenkään ? ) ole nähtävissä lainkaan. On aivan ihanaa nähdä, miten nämä kaksi nukkuvat luonnostaan sylikkäin eikä kumpaakaan ahdista toisen läheisyys.
Jotta yllä kuvattu suhde säilyykin jatkossa hyvänä, on hyvin tärkeää huolehtia kumpaisenkin yksilöllisestä huomiosta niin sisällä kuin ulkonakin. Maija ei voi ratsastaa äitinsä helmoissa jatkuvasti vaan hänen täytyy oppia itsenäiseksi yksilöksi, joka selviää maailmasta myös ilman äitiä.
Tämä tietää minulle lisäduunia koirarintamalla. Useampia lenkkejä kun heidän on käytävä lenkillä myös erikseen. Kahden koiran aktivointia, molemmille jotain kivaa. Tämä tietenkin jännittää, miten selviän siitä ja miten jaksan. Asiaa voi mielestäni kuitenkin ajatella vain positiiviselta kannalta. Koirat nyt ylipäätään ovat elämäntapani ja ihmisten jälkeen tärkeimmässä roolissa elämässäni. Koirien kanssa puuhaaminen on aivan ihanaa. Nautin kun saan nähdä koiran tekevän ja onnistuvan, hoksaavan ja oppivan.
Keksin vielä yhden positiivisen asian. Kun liikun ja touhuan enemmän, auttaa se minua myös painonhallinnassa. Jää vähemmän aikaa löhötä sohvalla. Painon kanssa olen taistellut jo nuoresta iästä lähtien. Taas on menossa yksi tsemppi saada sitä pois. Oikeastaan aika totinen tsemppi. Ikää tulee lisää kuin varkain, samoin ei voi olla enää painon kanssa jos aion selvitä työelämässä kunnialla eläkkeelle ja sen jälkeenkin on toivottavasti elämää elettävänä. Haluan päästä hyvään kuntoon, jotta voin tarjota myös koirilleni rikkaamman elämän. Tiedän, että oma hyvinvointi pitäisi olla se suurin motivaattori, minulla se taitaa kuitenkin olla koirat. Mutta se tästä aiheesta.
Palataanpa takaisin otsikon aiheeseen 😀
Meillä on mennyt Myrskyn ja Maijan kanssa hirveän hyvin. Sisäsiisteyden kanssa on vielä luonnollisesti tekemistä. Ulos on saatu asioita tehtyä, mutta kyllä vielä sisällekin ahkerasta ulkoilusta huolimatta. Maija on kuitenkin hoksannut, että ihan minne tahansa ei sisälläkään enää tehdä (kuten olkkarin matolle), vaan hän käy tarvittaessa asioilla pentulassa jossa on vielä muutama pissa-alusta tarjolla. Myös kakkapaikka näyttää olevan vakio, pentulan trimmipöydän alla. Aion tänään siirtää tuon trimmipöydän siitä pois, josko sitten osuisi paremmin alustoille tarpeet. Olkkarin matto lähtee roskiin (tänään?) ja tilalle tulee uusi. Aikomuksena on siis ostaa siihen ihan uusi matto, mutta ei nyt ennen kuin Maija on sisäsiisti. Väliaikaisesti siihen pitää keksiä kuitenkin matto tai pari, ettei olisi liukasta leikkiä sisällä.
Ulkoilut meillä menevät hienosti, Maija liikkuu reippaasti ja tutkii kaiken. Erityisesti reikäiset kaivon kannet 😀 Luultavasti kaivoista tuleva tuoksu houkuttaa sitä, kannen päällä liikkuminen kun ei ole mikään ongelma. Hän ei edes huomaa astuvansa reiítetylle alustalle. Silloin kun Myrsky on mukana, Maija ehtii tutkia vähemmän, koska hänellä on kiire kipittää mutsin perässä.
Maija on vähän unohtanut olevansa Justiina. Hän on ollut varsin kiltti ja ns. tavallinen pentu. Ei hän toki tohdikaan olla Justiinana Myrskyn kanssa. Tai minun. Vielä ainakaan. Pitää kuitenkin muistaa, että hänessä on tuo Justiina olemassa ja koutsata häntä sitä silmällä pitäen. Heti alusta asti rajat mikä on sallittua ja mikä ei. Rakkaudella ja määrätietoisuudella.
Molemmat tytöt syövät nyt keittiössä. Maijalle on uutta, että Myrsky syö myös aivan lähellä ja Maijalla onkin ollut opettelemista, että hänen kuuluu syödä omasta kupistaan. Alkuun Maijaa palauteltiin omalle kupilleen semmoiset 20 kertaa, mutta nyt palautteluja on enää ollut kerran tai kaksi. Aika usein Maija vähän närppii omaansa ja alkaa syödä kunnolla vasta sitten kun Myrsky tulee jonottamaan hänen kupilleen. Kyllä se siitä lähtee sujumaan. Siperia valitettavasti myös opettaa, koska kuppia ei voi jättää lattialle sen kauemmaksi aikaa. Myrsky kyllä viimeistelisi kernaasti Maijankin kupin.
Jahas, aika irrota koneelta. Tytöt nukkuvat ja omat aamukahvit juotu. Kodinhoitohommat ja sitten onkin jo tyttöjen aktivoinnin aika, lukuisine Maijan pissatuksineen 😀
Hmmm. Mulla ei ole nytkään tähän uusia kuvia laitettavana. Jospa tänään saisimme jotain kuvia.