Tällä viikolla pennut täyttivät maanantaina 8vko. Viime viikon maanantaina käytiin Espoossa eläinlääkärin ja silmälääkärin tarkastuksessa Vetsonilla Lotta Axelssonilla. Kaikilla pennuilla odotetusti silmissään CRD ja raitapaita Tuhdolla tiedossa ollut napatyrä. Napatyrä on sen verran kookas, että korjausoperaatio on hyvä tehdä. Harmi!
Kaikki pennut ovat saaneet oman kutsumanimensä. Raitapaidasta tuli Tuhto, veneen keskipenkki ja myös Muumihahmo. Ihan just paras nimi hänelle. Pikkumies sai nimen Miro. M niinkuin Myrsky ja O niinkuin BonO-iskä. Trikkipoika Kapun nimi juontaa juurensa viralliseen nimeen Peppermill´s Leading Captain. Ja Maija on Myrskyluodon Maija, kuten kennelnimessään hän on englanniksi Stormskerry Maya. Jokainen heistä on yksilöinä aivan ihana pakkaus. Aivan täydellinen <3 Maijan kotinimi tulee olemaan Maija Justiina MalmiVAARA. Hän ei ole mikään Molla-Maija. Taidetaan ottaa hänestä vielä kuva kaulimen kanssa 😀 Miro tuntee jo nimensä. Maijakin silloin kun haluaa, äitinsä tyttö 😀
Tuhto muutti ensimmäisenä pois kotoa. Helsingin suuri maailma odotti ja kasvattajana jännitin sitä kovasti. Täällä Paimion peräkylässä ei ole mitään mahdollisuuksia valmentaa pentua moiseen. Ihanasti sain raporttia jo matkalta ensimmäisen kerran, että Tuhto nukkui hienosti matkan ajan. Myös perheen whippet-nartun Valpurin tapaaminen oli sujunut hienosti. Ja kaikki muukin. Tuhto oli nukkunut ensimmäisen yönsä perheen 6v Pyry-pojan kanssa lattialla patjalla. Ja seuraavana päivänä maailman valloitus oli jatkunut reippain tassuin. Oli nähty ratikkaa ja pyöräilijää ja koirakin, ei ongelmia! Huh huojennusta!!!
Tänään on ollut Miron suuri päivä. Tätä kirjoittaessa he ovat vastikään kotiutuneet. Uskon, että saan raporttia pian. He kaikki pennunomistajat tietävät ja huomioivat super-ihanasti minun tunteeni.
Huomenna on Kapun suuri päivä. Vaikka matka Helsinkiin taittuu motaria pitkin nopeasti, on aivan ihanaa että löysin Kapulle ihanan kodin tästä naapurikunnasta. Merlepojilla on leikkikaveri toisistaan Helsingissä ja Kapu ja Maija täällä likikäin, joten sopivan kokoista sekä -veroista leikkiseuraa on kaikille tarjolla. Pentutreffejä myöhemmin on helppo järjestää joko puolimatkassa tai täälläpäin.
Poikasista luopuminen on odotetusti ottanut koville. Minun rakkaat pienet. Tavallaan niin pieniä murusia, mutta tavallaan jo erittäin valmiita omiin koteihinsa. My on ihan valmis 😀 Uskon kuitenkin, että pentujen siivet kantavat juuri näiden valitsemieni kotien kanssa <3
Paljon Onnea matkaan rakkaat poikaset! <3 Maija jää kotiin kasvamaan. Odotan kovasti millaiseksi hän kasvaa. Osin jännittynein mielin, sillä kotonani on nyt 2 täpäkkää narttua. Toivon, että My auttaa minua koulimaan hänestä kunnon kansalaisen. Maija Justiina MalmiVAARA.
Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt olemaan tasapuolinen jokaiselle pennulle. Jokainen pentu on saanut saman, minkä toinenkin pentu. Vaikka Maija jää kotiin, hän ei ole saanut yhtään sen enempää kuin muutkaan. Oikeastaan hän on ollut viimeisenä listalla sillä, että pojat lähtevät maailmalle ja itselleni on kunnia-asia että meiltä lähtevät pennut saavat mahdollisimman paljon. Ilokseni voin kuitenkin nyt jälkikäteen todeta, että aikani on riittänyt näille kaikille 4:lle pennulle hyvin. Myös Maija on saanut saman minkä pojat. Mutta huh, onneksi näitä pentuja oli ”vain” 4. Juuri sopiva määrä <3
Vaikka tässä hetkessä on kyyneleitä luopumisen tuskan vuoksi, on myös helpotusta ja tulevan odotusta. Rakastan hurjasti jokaista pienokaista. Mutta odotan myös kovasti mitä saamme Maijan kanssa aikaiseksi, kun saan keskittyä vain häneen. Tai no en täysin. My tarvitsee tietenkin oman spesiaalin osansa, hän on edelleen se perheen ykkönen eikä menetä asemaansa.
Huomisen jälkeen meitä on enää ns. vakioperhe. Esa, minä, Myrsky ja Maija. Vielä emme tiedä miten toimimme esimerkiksi sängyn suhteen. My on nyt ottanut etuoikeuksiaan itse tulla sänkyyn. Sallimmeko tämän jatkossakin? Mitä sitten kun Maijakin pystyy hyppäämään sänkyyn? Myrsky ehkä tarvitsee hetkittäin oman turvapaikkansa. Toisaalta, voisimme jatkaa kyllä myös Maijalle pentulassa oloa portin takana. Portin takana oleminen on kyllä hyvä taito osata. Sopeutuuko hän siihen millä tavalla, jää vielä nähtäväksi. Hänen pikkupentunimensä kun oli Nti Vaativa 😀 Sohvallaolo on meidän puolestamme jo menetetty, saavat tulla sohvalle, kumpainenkin. Kunhan osaavat jatkossa sen, että kaikissa kyläpaikoissa ei ole lupaa tulla sohvalle.
Molemmat nartut ovat erittäin ahneita ruuan perään. My ei enää jaa sapuskaansa pentujen kanssa. Eikä luita. Minne laitetaan Maijan ruokakuppi? Sekin on vielä ratkaisematta. Selvää on, että luut syödään eri huoneissa/portin takana. Ensi viikolla koittaa työt minun lomani jälkeen. Jätetäänkö tytöt keskenään työpäivän ajaksi vai meneekö Maija yksinään pentulaan? Uusi kokemus sillekin olla täysin yksin pentulassa. Viikonlopun aikana pitäisi tehdä päätös.
Paljon kysymyksiä, mutta toisaalta turha stressata etukäteen. Hetki kerrallaan eteenpäin. Asioilla on tapana järjestyä. Niin monen monta kertaa ne ovat järjestyneet ja luotan siihen, että näin käy jatkossakin.
Nyt on aika tattis moro- olo. Koirille sapuska, iltapesulle ja nukkumaan. Ette saa nyt kuvia. Ei jaksa. 😀 Hyvää yötä!