Pennut täyttävät tänään 7 viikkoa. Jestas miten aika on mennyt kuin siivillä! Kuvittelin, että tässä kohtaa olen jo valmista kauraa lähettämään heidät omiin koteihinsa. Ehei, lasken päiviä, jotka vielä SAAN olla heidän kanssaan, siitä huolimatta että Maija on jäämässä kotiin ja 2 urosta etsii vielä vahvistusta omille kodeilleen. Kuitenkin sille yhdelle koittaa eron päivä 1-2.10. Apua! Miten mä selviän siitä??! Tiedän pennunomistajan selviytyvän ja pennun selviytyvän, mutta silti. Hän on minun pieni muruseni <3
Pennut voivat hyvin ja Myrsky voi hyvin, se on tietenkin pääasia. Myrskyn naama kertoo, että hän ei ehkä halua enää kauaa olla pentujen kanssa vaikka toisaalta hänen hoivaviettinsä ajaa sen yli. Imetyksestä luopuminen onkin meillä ollut luultua haastavampaa. My imettää edelleen aina kun pennut haluavat. Imetykset eivät tosin enää ole niinkään ruuan tarvetta vaan hetken mamman lähellä oloa ja pieni hörppy. Myrskyn mielestä pennut saavat tehdä mitä haluavat. Kertaakaan en ole kuullut sen murahtavan kellekään komennusmielessä, leikkimielessä kyllä. Ollakseen niinkin tarkka noin muutoin esim. hierarkisista asioista niin näitä pentuja se ei vielä koske.
Pentujen kanssa on käyty jo ensimmäisiä kertoja autoilemassa ja ihan oikeassa metsässä. Reissut ovat menneet yli odotusten ja äärimmäisen hienosti. Kyllä nämä vaan ovat reippaita pentuja! Automatkalla ensin vähän itkuttaa, mutta nopeasti he rauhoittuivat. Mieltäni erityisesti sykähdyttää juuri se hetki kun jokaisen pennun tassut osuvat maahan. Häntä töttöröllä he lähtivät tutkimaan uutta maisemaa. Myrsky lähti ensimmäisellä kerralla mukaan lähinnä varoiksi, jos heitä jännittäisi. Katin kontit, Myrsky tarvittiin pitämään huolta kauemmas karanneista pennuista 😀 Typerää rajoittamista -tuumasivat pennut! Toisella kerralla Myrsky ei ollut mukana, eikä he kyllä äitiään muistaneet kun metsässä oli niin kivaa. Kolmannella kerralla My lähti mukaan, ihan omistakin tarpeistaan johtuen ja toivoin sen myös auttavan lauman koossa pysymisessä. Hänen tulkintansa oli, että pennut kyllä pärjäävät vähän kauempanakin, joten me ihmiset sitten hoidimme hänenkin osuutensa.
Pari päivää sitten he olivat päässeet murtautumaan pentulan liukuovikaappiin ja alatasolla oli Myrskyn oma pentukansio ja pari muuta tärkeää paperia. Myrskyn luovutuspaperi oli luettu tarkasti. Onneksi juuri se paperi, koska My ei todellakaan sitä paperia tule tarvitsemaan.
Pari päivää sitten kuuntelimme naapurin tekemää remontin ääntä. Aivan uusi ääni. Hiukan jännä, mutta tekee hyvää pennuille kuulla kaikenlaisia ääniä. Niin, aikaisemmin ajattelin, etten päästä pentuja keittiöön pissimään sitäKIN mattoa. Luovuin ajatuksesta vuorokaudessa sillä ymmärsin, että keittiössä kattilat kolisee ja tiskari jyllää ja muita kodin normaaleja ääniä. Mikron kilahduksia he kuuntelevat korvat höröllä, se tietää heille ruokaa! Joten pennut pissatkoon sen maton sitten. Pesula hoitaa maton sitten aikanaan. Keittiökokkailut ovatkin kertoneet, että oikea ratkaisu, eivät he ole moksiskaan keittiön kolinoista. Pennut saavat tulla katsomaan tiskarin tyhjennystä ja täyttöä. Ja oikeastaan, ehkä halusinkin uuden maton keittiöön 😀 Sitä siis myös on hiukan maisteltu, juuri siitä mistä Myrsky itse pentuna aloitteli…
Pääsääntöisesti jokaisena aamuna ja myös toki illalla meillä on melkoinen ralli menossa. Pennut leikkivät ja juoksevat rallia pitkin asuntoa. Aika kivasti he tekevät pissa-alustoille tarpeensa jos sellaiselle on riittävän lyhyt matka. Välillä alustat viilettävät pitkin asuntoa ja pentulaa, välillä pyyhkeet ja muut pehmeät pentualustat ovat nurinniskoin milloin missäkin. Pissa-alustoja silvotaan ja mikä riemastuttavinta vesikuppi on aiheuttanut useita tulvia. Milloin siihen loikataan ja milloin sitä kuljetetaan alustasta repimällä 😀 Ai että, miten laminaatti tykkää! NOT! Vaikka olisi kiva suojata laminaatti vesikupin alta, pennut ovat opettaneet että vähiten tulvaa aiheuttaa se, ettei keraamisen kupin alla ole yhtikäs mitään. Ei tule houkutusta vetoleikkeihin. Ennen pentuja jo tosin asennoiduin siihen, että laminaatti kestää sen minkä kestää ja sitten se vaihtuu muovimattoon pentulassa. Kaakelikin voisi muuten olla kätevä vaihtoehto, mutta meillä on kylmät lattiat niin kaakeli se vasta kylmä olisikin eli ei vaihtoehto. Vesikupista on kyllä sanottava, että pennut lienevät nyt oppineen sen paikan eikä lähipäivinä ole enää niin ollut tulvia. Hehe, ei pidä nuolaista liian aikaisin, eilen joku ehti käväistä uimassa 😀
Tänään jään vielä 2 viikoksi pentujen ”äitiyslomalle” Ihanaa!! Tänään illalla käymme Espoossa eläinlääkärin tarkastuksessa ja silmälääkärissä Vetsonilla. Sirut pennuilla on jo niskassa. Siruttamisesta he eivät olleet moksiskaan. Pentujen rekkarit ovat saapuneet ja turhaakin turhempaan Ruokaviraston rekisteriin heidät on jo ilmoitettu. Kaikki muutkin pentupaketin ainekset ovat jo kasassa. Nyt mulla on paremmin aikaa alkaa tarjota heille yksilöllistä aktiviteettia ulkoilun ja leikin lomassa. Ihanaa puuhaa siis luvassa seuraavalle 2 viikolle <3
Kahden pojan kotiasiat ovat vielä hiukan keskeneräisiä, mutta näyttää oikein hyvältä. Ihania ihmisiä olen saamassa mukaan porukkaan <3
Osa kuvista on omasta kännykän kamerasta, osa rakkaan ystäväni Veeran kännykästä, osa vanhempieni kännykästä ja osa pennunkatsojien kännykästä. Valinnanvaikeuden vuoksi tähän päivitykseen tulee nyt roppakaupalla kuvia.
