Pennut kasvavat hurjaa vauhtia. He eivät enää ole mitään pieniä marsuja, vaan ihan koiran näköisiä ja oloisia tyyppejä. He ovat saaneet terävät naskalit suuhunsa ja niitä myös käytetään. Maija on erikoistunut minun varpaisiini. He alkavat olla kiinnostuneita lattian moppaamisesta ja siivoamisesta, tähän asti sitä on saanut tehdä todella rauhassa 😀 Hip hei hei helpot ajat 😀 Pissa-alustat viilettävät pitkin pentulaa.
Tällä viikolla ollaan vihdoin päästy ulos kun aurinko on suorastaan porottanut taivaalta. Ensimmäisellä kerralla Maija oli ensimmäinen, jonka tassut osuivat nurmelle. Se hetken pällisteli maailmaa ja lähti sitten häntä töttöröllä tutkimaan uutta tilaa. Sitten saapuivat merlepojat. He eivät heti olleet täysin vakuuttuneita, että tämä on hyvä suunnitelma, mutta reipastuivat nopeasti ja lähtivät tutkimaan maailmaa. Välillä he kävivät hakemassa tukea luotani. Trikkipoika, tuo elämäniloinen hännänheiluttaja, olikin suorastaan haltioissaan! Tassujen osuessa nurmelle, häntä lähti vispaamaan ja samointein sälli lähti katselemaan huudeja hännän heiluttaessa koiraa. Nyt loppuviikosta kaikki huitelevat menemään ja tappelevatkin niin pirusti 😀
Asumme ns. landella mutta pihamme alapuolelta kulkee vilkas tie ja frisbeegolf radan parkkipaikka on juuri pihamme kohdalla. Vilkasta liikennettä ja sen ääniä siis on tarjolla. Pennut eivät olleet moksiskaan!
Maanantain punnitus osoitti, että Pikkumies ei muuten enää ole edes niin kovin pieni. Painoeroa toisiin on enää 100g, kun se aiemmin on ollut sellaista 400g luokkaa. Muiden paino oli +1800g ja pikkumies 1700g ja risat, Joka viikko on hän onkin tykittänyt parhaita painonnousuprosentteja. Tykkään kovasti pikkumiehen kropasta, vähän sportimman näköinen ja erittäin jäntevä pönöttäjä.
Tähän aikaan vuodesta nurmi tahtoo olla märkä vaikka aurinko paistaa koko päivän. Niinpä ulkoilut ovat rajoittuneet siihen asti kunnes pennut pysyvät hereillä. Kostella nurmella kun ei voi makoilla. Koko ajan pidempiä hetkiä he jaksavat olla kyllä hereillä. Ulkoilu on heistä hirmu kivaa, mutta myös väsyttävää.
Pentujen katsojia ja palluttajia meillä on riittänyt paljon ja se on valtavan ihana asia. Loistavaa sosiaalistamista. Käy kyllä myös työstä pysyä kartalla kuka on tulossa milloinkin 🙂 Itse kun en ole mikään ajanhallinnan mestari.
4 pennun pentueessa tämän hetken tilanne on sellainen, että 2 pennulla on varma koti. Maija jää kotiin ja yhdelle olen löytänyt aivan helmiäisen paikan pk-seudulta. 2 muuta on työn alla.
