Oikeastaan tapahtumia ei sinänsä ole kovin paljoa, meillä on ollut hyvä viikko. Mutta kaikenlaisia pieniä merkkipaaluja on saavuteltu.
Pennut jaksavat pikkuhiljaa olla enemmän hereillä ja he ovat alkaneet leikkiä. He tiedostavat ympäristöään koko ajan enemmän ja selkeästi he tähyilevät jo elämää laatikon ulkopuolella. Maija onkin kunnostautunut pyrkimään pois laatikosta. Tätä kirjoittaessa perjantaina hän onkin jo kiipinyt yli laatikosta kolmesti. Trikkipoika on seuraavana tulossa, mutta ei vielä ole onnistunut. 
Tänään lauantaina ollaan askaroitu laatikon etureuna pois. Muu laatikko saa jäädä vielä paikoilleen, sillä haluan säilyttää heidän tutun tarpeiden tekopaikan ennallaan. Tarpeiden tekoon pissa-alustoja toki viljellään muuallekin, koska ei pieni pentu ehdi etsiä pitkää matkaa sitä toivottua alustaa. Hienoa on ollut huomata, että he yrittävät olla siistejä ihan luonnostaan. Matot meillä pysyvät lattialla ja niitä räsymattoja etukäteen jo roskalavaryhmästä myös pennuille hankin, sillä tassuilla pitää olla pysyvä alusta. Liukkaampaa laminaattia jää kuitenkin hiukan olemaan, oppivatpa siinäkin sitten liikkumaan. Trikkipoika ja pikkumies nukkuivat täysillä akkuporakoneen askaroidessa 4 ruuvia irti.
Keskustelimme juuri puolisoni kanssa, että mitä tehdään pentujen ollessa 5-6 viikkoa, jolloin me molemmat olemme töissä. Myrskyllä täytyy olla pääsy pentujen luokse, mutta hänellä täytyy olla myös mahdollisuus päästä pentuja ”karkuun” silloin kun ei ole aika tissitellä ja hän haluaa levätä. Pentulassa tätä mahdollisuutta ei ole Myrskyllä, enkä nyt keksi sinne sopivaa turvapaikkaa vietäväksikään. Joten pennut saanevat olla pentula-olkkari tilassa työpäiviemme ajan. Huh heijaa, meillä vainen taitaa olla hiukan siivottavaa kotiutuessamme 😀
Raitapaita MrCC on useimmin hereillä ja virkeänä leikkimässä ja vaatimassa ohjelmaa. Hän selkeästi on toiminnallinen ja utelias tyyppi. Edellispäivänä todistin kuitenkin Maijan virtapiikkiä sapuskan jälkeen. MrCC kuitenkin päätti nukkua, kai sitä joskus nukkuakin täytyy. Kaikki pojat olisivat niin halunneet nukkua, mutta hän kävi sinnikkäästi yrittämässä jos joku viitsisi vääntää hänen kanssaan. Lopulta trikkipoika heräsi riittävästi ja tarjosi vastusta pontevalle Maijalle. Kai sitä on pakko kun toinen käy ylle puremaan kuin yleinen syyttäjä 😀 Tai Justiina kaulimen kanssa 😀 Taidan pettää itseäni kun yritän nimetä hänet rauhanomaisesti Maijaksi toivoen nimen olevan enne. ”Molla-Maija” eiku Myrskyluodon Maija. Vahva nainen oli hän. Kuten meidän Maija.
Pennut syövät nyt raakaa jauhelihaa ja Royal Canin Starteria. Myrskyn osalta väli pitää huolehtia myös, että hänen maitobaarinsa tyhjennetään, koska jauheliha-aterian jälkeen pennut nukkuvat tosi pitkään tyytyväisinä. Ettei tule mammallekaan liian tukala olo.
Pennut ovat saaneet hampaat. Hyvin voi jo tarttua mummin tunikan reunaan ja legginsien varteen ja vähän retuuttaa 😀
Aloitin työt alkuviikosta Esan lomaillessa vielä. Pari ekaa yötä nukuin vielä pentulassa, mutta olen nyt 2 yötä nukkunut omassa makkarissa, sillä pakko myöntää että olen nyt 2 edellistä yötä nukkunut paremmin ihka omassa sängyssä. Töistä on kyllä ollut kova kiire päästä kotiin ja saada pentu syliin <3 Jatkossa myös pennuilla on käytettävissään koko pentula, en halua unissani litistää viereen kömpinyttä pentua. He eivät kuitenkaan sillä tavalla enää tarvitse minua joka hetki vierelleen tarkistelemaan asioita.
Turkulaiset silmälääkärit sitten päättivät lomailla kaikki, juuri meille tärkeällä 7.viikolla. Joten päädyin varaamaan silmätarkastusajan Espoosta Vetsonilta. Arvostettu collieiden silmätutkija Lotta Axelsson, joten ajomatka ei harmita pätkääkään. Jokatapauksessa pitää pakata kvartetti autoon ja ajella jonnekin Paimiosta. Sinänsä ei suurta eroa ajaa motaria Turkuun kuin Espooseen.
Sirutusaika on varattuna, siruttaja (ystäväni) tulee kotiin. Mahdolliseen jalostuskäyttöön suunnitellulla Maijalla tulee olemaan Myrskyn tavoin lämpösiru, jonka tilasin erikseen netin kautta kotiin jo valmiiksi (nettikauppa Kivuton). Pojat eivät niin hyödy lämpösirusta, joten tavallinen siru heille. Oli hirmu kätevää mitata Myrskyltä lämpöjä synnytyksen lähestyessä sirunlukijalla. Pitää vain huomioida lukijan näyttävän tasan asteen vähemmän kuin pyllystä mitattuna.
Viikonloppu on meillä rauhallinen, pari työystävää saattaa tulla katsomaan pentuja huvikseen. Pennut pärjäävät jo kivasti hetken ilman Myrskyäkin, ehkä lähdemme hiukan katselemaan lyhyelti sieniä niin saadaan Myrskyllekin mukavaa puuhaa pennunhoidon lomaan. Sienimetsän sijaan päädyimme kuitenkin lyhyeen tottistreeniin. My oli aivan onnessaan ja oli tosi taitava. Mutta sippasi myös nopeasti koska ei olla aikoihin tehty ja varmasti pennut veronsa myös vievät. Myrsky on edelleen todella tarkka pentujensa kanssa, tai sanotaanko että sopivan tarkka. Hän tietää milloin häntä tarvitaan ja käy tarkistamassa tilannetta itsenäisesti.
Pentujen maailma siis laajeni tänään lauantaina. Oli ilo seurata miten he lähtivät tutkimaan maailmaa. Maija oli heti häntä töttöröllä menossa, hän toki oli ottanu etumatkaa paristi tutkimalla jo lääniä omatoimikävelyillään. Trikkipoika ja raitapaita MrCC lähtivät myös heti tutkimaan maailmaa, aluksi häntä oli alhaalla, mutta nousi sieltä kyllä nopeasti. Pikkumies oli täydessä unessa 😀 Mutta hän lähti tutkimusmatkalleen reippaana heti herättyään. Jälleen kerran MrCC tuntuu uteliaimmalta, hän on jo käynyt tutkimassa myös pentulan portin rakenteita, maistanut trimmipöydän jalkoja jne. Toivoisin niin kovasti hänen pääsevän harrastavaan kotiin, sillä hänellä voisi olla edellytyksiä uteliaana ja virtaskana kaverina annettavaa sille yhdelle tärkeälle omalle ihmiselleen.
Monilla tutuilla kasvattajilla on parasta aikaa pennut (sileä ja pk.collie) ja huomaan että ensimmäisiä poseerauskuvia otetaan neliviikkoisina. Mulla on myös kova palo päästä kuvaamaan lapsoset. Laatukuvia en lupaa, mutta toivottavasti jonkinlaiset. Minähän olen täysin jäävi heitä arvostelemaan, täydellisiähän he ovat <3 Mutta siitä huolimatta toivon saavani kuvista kokeneemmilta kommenttia rakenteesta. Pennun rakenteen arvioijana en ole ansioitunut millään tavalla eikä se vahvuuteni ole aikuiskokoisellekaan. Sanotaanko näin, että osaan katsoa mikä näyttää omaan silmääni hyvälle mutta perustelut ovatkin sitten muiden konkareiden näkemyksiä. Katsotaan olisiko viikonloppuna hyvä sauma ensimmäisille pönötyskuville 😀 Se tulee olemaan niin hauskaa! Edes se yrittäminen! 😀
Pennut nukkuivat tänään niin makoisasti, että päätin lähteä pikaisesti tekemään ystävän kanssa tottistreenit tähän lähelle. Myönnetään, että ajatus jäi pentulaatikolle, mutta oli ihanaa nähdä miten onnessaan My oli vaihtelusta pentuarkeen. Hän teki hyvän treenin, joskin sippasi myös nopeasti. Oleellinen, eli yhteinen leikkihetki, tehtiin.
Onnellinen mamma palasi laatikolle ja hän jaksaa rakastaa taas pentuja paremmin mielin (no ei ole ollut ongelmaa siinä kyllä!). My on alkanut toimia myös erotuomarina pentujen nahinoinnissa. Hänen tarvitsee vain ilmestyä paikalle ja pennut rauhoittuvat.