Koiran sosiaalisuus on laaja käsite, ja kattaa monenlaisen sosiaalisuuden. Koiralle asetetaan myös valtavan paljon vaateita, mistä kaikesta sen pitää selviytyä sosiaalisuuden kannalta ollakseen hyväksytty yhteiskunnan eläjä. Koiran tulee olla sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa, koiralta odotetaan myös suurta sosiaalisuutta toisia koiria kohtaan. Sosiaalisuuteen lasketaan tietysti myös monenlaiset arjen asiat, sitä että se on tottunut liikkumaan ihmisten ilmoilla, kohtaamaan polkupyöriä ja aivan kaikenlaista.
Koiralle tulee näyttää maailmaa jo pennusta pitäen. Silloin se oppii tuhatkertaisesti paremmin ja helpommin uusia asioita. Pieni pentu ei vielä osaa erottaa onko tämä vain aivan normaali asia johon nyt vaan totutaan vai onko asiassa sittenkin jotain epäilyttävää. Varsinaiseen pentuoppaaseeni olen kirjoittanut pitkät pätkät sosiaalistamisesta, enkä ajatellut palstatilaa käyttää nyt siihen.
Mitä sitten tulee meidän perheeseemme, niin edesmenneet 3 collienarttuani olivat kaikki sosiaalisia ja tulivat toimeen asioiden kanssa. Käytin tähän myös aikaa pentuna. Kaikesta ja kaikista ei tarvitse pitää, mutta mielellään kyllä sietää. Myös Myrskyn katson olevan sosiaalinen, tietyin ehdoin. Se oikeasti puhuu koiraa hyvin. Myrsky on ensimmäinen narttuni, joka on näin reviiritietoinen ja ylipäätään näin tulinen. Urosten kanssa sillä ei ole mitään ongelmia. Narttujen kanssa ongelma on siinä, että Myrsky haluaa katsoa tarkasti kuka paikanpäällä olevista nartuista on pomo. Hän ei ihan hevillä aio olla se kakkonen. Ai niin, pikkukoirien kanssa ei ole ongelmaa narttujenkaan kanssa, koska My laskee että hän on pomo pelkästään jo kokonsa puolesta. Kaikesta huolimatta Myrskyllä on myös narttuja hyvinä ystävinään eikä hän vieraitakaan heti röykytä. Paitsi seinänaapurien bortsutyttöihin täytyy pitää reilu haju- ja näkörako.
Ja kun sitten ollaan tilanteessa, että seinänaapurilla on myös samantyyppiset nartut kotona, joiden reviirille me tulimme heiltä kysymättä, niin ei ole varmastikaan kenellekään yllätys että koirien osalta homma ei ole ollut riidatonta. Olen toki pahoillani naapurin bortsuladyjen puolesta siitä, että he saivat uudeksi naapurikseen täpäkän, reviiritietoisen nartun. Ennen heillä ei ollut koiraa naapurissa ja he saivat huolettomammin ulkoilla niin etu- kuin takapihallakin. Meidän muuttomme tähän asuntoon on tuonut heillekin muutoksia elämään ja heidän omalle reviirilleen. Tilanne aiheuttaa toki stressiä molemmissa kodeissa, mikä on tosi harmillista. Luojan lykky on kuitenkin, että me ihmiset tulemme toimeen ja tiedostamme tilanteen ja molemmissa kodeissa pyritään ehkäisemään kohtaamisia.
Ikävämpiä kohtaamisia on kuitenkin valitettavasti ollut 3 inhimillisistä virhearvioista johtuen. Viimeisin vajaa viikko sitten minun virheeni vuoksi. Myrsky pääsi livahtamaan etuovesta juuri kun naapurit olivat ulkona. Se oli aivan kauhea tilanne, koska pennutkin kotona. Onneksi vahingosta ei aiheutunut tukkapöllyä kummempaa. Jatkossa meillä pidetään tiukasti eteisen väliovi kiinni ennen kuin ulko-ovi avataan. Heti kun sain Myrskyn takaisin sisälle, palasin tietenkin juttelemaan naapuriin, kysymään heidän vointinsa. Huohotin, tärisin ja parahdin itkuunkin. Ihana naapurini otti minut halaukseensa ja rauhoitti minut. Palasin takaisin kotiin ja näin, että Myrsky tiesi mokanneensa. Se tuli hyvittelemään minulle tapahtunutta. Kun se oli rauhoittunut, se vaipui syvään uneen. Seuraavalla lenkillä se varmasti muisti tapahtuneen, mutta pääsimme yllättävän hyvin tekemään rauhallisen pikkulenkin.
Koiranomistajia on kaikenlaisia. Niitä sellaisia, jotka eivät osaa lukea omaa koiraansa ja jotka eivät kouluta koiraansa kutakuinkin lainkaan. Sesse on puhtaasti lenkkikaveri. (Eikä siinäkään mitään pahaa ole, mutta joskus se vain aiheuttaa ongelmia) Ja onneksi kuitenkin valtaosa asiallisia ja koiransa tuntevia ihmisiä ja vielä kolmaskin ryhmä ovat aktiivisesti koiransa kanssa harrastavat ihmiset.
Vaikka meillä on tämä narttujen vihasuhde naapuriin, niin siitä huolimatta olen tosi iloinen, että juuri he ovat naapureitamme. Naapuri on monitaituri myös koirasaralla, ja olenkin saanut paljon neuvoja ja on kiva turista nähdessämme koira-asioista kun vastapuoli tietää mistä puhun. Myös tuoreen kvartettimme hoitoon olen saanut tärkeitä neuvoja <3
Ja jotta kellekään nyt ei jäisi kuvaa, että Myrsky on täysin epäsosiaalinen kotipihallaan, niin kerron että rivitalon toisessa päässä asuu mäyräkoirauros, jonka kanssa Myrsky leikkii kun kohtaavat. Siitä huolimatta, että ollaan molempien omalla reviirillä. Naapuritalossa meidän päädyssämme asuu myös 2 ihastuttavaa vanhempaa pk.collieladya, joiden kanssa My on hyvissä väleissä. Urosten kanssa ylipäätään My tulee hienosti toimeen, selkään ei ole asiaa hypätä, mutta komentamisen jälkeen hän leikkii jälleen. Myrskyllä on myös narttuja hyvinä ystävinään. Parhaan ystäväni Veeran pk.collietytöt Hulda ja Hertta. Hulda on Myrskyä vanhempi, itsevarma narttu, jonka kanssa My vetää tassua lippaan. Myrsky on kyllä käynyt hiukan tökkimässä kepillä jäätä, mutta Huldan itsevarmuus on pitänyt hänet tilanteen yläpuolella. He eivät varsinaisesti leiki yhdessä, mutta tulevat toimeen ja voivat olla vapaana pihassa ja lenkillä. Meidän omistajien tehtävänä on pitää ennakoimalla huoli siitä että näiden kahden nartun välit säilyvät. Myrskyä nuoremman Hertan kanssa sitten My leikkii ja välit ovat erinomaiset. Herttakin on jo kasvanut viittä vaille aikuiseksi nartuksi, eikä sekään mikään lapatossu ole. Hymyilevä elämäniloinen neitokainen, jolla on pitkä pinna, mutta pinnan katkettua sieltä kyllä lähtee tulinen palaute. Luojan lykky, että nämä tytöt tulevat toimeen, sillä olemme tietenkin tekemisissä nimenomaan koiratouhuissa parhaan ystäväni kanssa jopa useita kertoja viikossa.
Vaikka collie ei sinänsä olekaan koirapuistokoira, niin sen kanssa pystyy kyllä käymään siellä tietyin ehdoin. Koirapuisto EI ole pentujen paikka, ei pienten eikä vähän vanhempienkaan pentujen. Koirapuistoon mahtuu kaikenlaista tallaajaa, jotka nyt vain sattuvat omistamaan koiran eivätkä sinänsä ole kiinnostuneita lukemaan koiransa tai muiden koirien elekieltä. Niin moni turha rähäkkä/vahinko olisi estettävissä… Myrsky käy koirapuistossa vain tarkasti valikoitujen ystävien kanssa. Muutama hyvä tuttu riittää. Ei se määrä, vaan laatu. Mikäli puistoon on tulossa joku sellainen, josta My ei pidä, niin annamme suosiolla tilaa tulijalle ja poistumme itse vaikkapa remmilenkille jos vielä on liikuntatarvetta jäljellä.
Miksi sitten käymme koirapuistossa? Pääasiassa ajankin autolla kauemmas, jotta pääsemme kunnon metsään, jossa voin lenkkeillä koira vapaana suhteellisen rennosti pelkäämättä että kukaan tulee vastaan. Tai no, on meillä tässäkin kunnon metsää, mutta myös paljon muita metsässä liikkujia. Aika usein meillä on myös ystäväseuraa mukana niin Myrskylle kuin itsellenikin. Myrskyllä on suuri juoksemisen tarve. Noloa tunnustaa, mutta Myrsky on vähän huonosti hallinnassa, tai hän kokee voivansa päättää itse tuleeko luokse kutsuttaessa vai onko se muu kiinnostavampaa. Koirapuistot ovat myös paikka, jossa taudit tarttuvat helposti, kuten toki myös näyttelyt ja muut massatapahtumat. Kertaalleen meillä on ollut täitä. Tätä silmällä pitäen olen pitänyt Myrskyn pois koirapuistoista ja muistakin massatapahtumissa jo hyvissä ajoin ennen astutusta. Eikä meillä kyllä ole kiire palata puistoilemaan, sitäpaitsi tässä välissä olen löytänyt uusia kivoja metsiä, joissa voimme käydä vaihtelun virkistykseksi. Syksy sateineen on tulossa, koirapuiston nurmi menee todella kurjaan kuntoon. Kunnon suihkukeikkaa tietää sellaisessa kelissä urheilu. Talvella se on usein myös niin jäinen ettei voi kyllä missään nimessä antaa koiran juosta ettei se loukkaa itseään. Mutta aina ei jaksa lähteä sinne kauemmas autolla ja silloin puistoilu on ihan jees.
Myrskyn kohdalla olen päätynyt siihen ratkaisuun, että parempi kun Myrsky ei vapaana leiki muiden narttujen kanssa kuin Hertan ja Huldan kanssa. En näe syytä riskin ottamiselle että syntyy valtataistelu. Myrsky pystyy tervehtimään muita narttuja ihan kauniisti (paitsi naapurin) ja se riittää meille. Myrskyllä on kuitenkin omat kivat kaverit. Emme halua myöskään aiheuttaa traumoja muille, ja se on minun vastuullani.
AI NIIN, sikses oleellinen asia Myrskyn käytöksestä jäi kertomatta. Myrskylle on suuri merkitys sillä, olenko minä paikalla. Minun läsnäoloni tuo hänelle jonkin egobuustauksen, jonka varjolla hän voi touhuta mielensä mukaan. Mikäli en ole paikalla, hän on paljon vieraskoreampi ja tulee juttuun erään tietyn pk.collienartun kanssa jonka kanssa ei tule toimeen jos minä olen paikalla. Itsestäni tämä on vähän ärsyttävä asia, koska haluaisin nimenomaan minun kanssani sen käyttäytyvän hyvin eikä päinvastoin.
Tähän päivitykseen ette saa nyt kuvia, ehkä lisään niitä myöhemmin, mutta nyt en ehdi. Tämä kirjoitus on jäänyt roikkumaan julkaisemattomana jo pidempään, niin tuuppaan sen nyt vaan tulevia pennunomistajiakin ajatellen näkyviin ja luettavaksi.