Me täytetään huomenna 2vko! Mutsi on edelleen hurjan rakastunut meihin, tottakai. Mehän ollaan upeita! My-mutsi rakastaa meitä myös kovasti <3 My huolehtii, ettei meillä ole nälkä. Maitoa on edelleen tarjolla enemmän kuin me tarvittais. Niinpä me ollaan saatu lisänimi ”pikkasen pläskit”. Meillä on ruokahalu kohdillaan, ihan jokaisella. Aina ei tiedetä onko nälkä oikeasti, mutta kun mami tuoksuu niin tissille lähdetään!
Tänään päivällä meillä oli masu niin killillään että jo vähän ahisti ja vähän kitistiinkin. Mutsi oli huolehtiva ja olisi tullut lohduttamaan, mutta tuo kasvattaja oli sitä mieltä että tissillä ei nyt voida lohduttaa. Meillä on sen verta tarkat nenut, että me kyllä tiedetään koska tissit on pentulassa paikalla. Tuo kaksjalkanen mamma päätti, että My joutuu portin taakse ja meidät rauhoitellaan silittelemällä. Oli sekin oikein jees ja tissistä olisi tullut toki vielä kurjempi olo. Pikkumies pääsi iskän syliin, ja nukahti sinne. Se kitisi pahiten siinä kohtaa. Maija, alias Paksu-Bertta, kitisi aamusta oikein kovasti. Kun iso kakka saapui, se hiljeni nukkumaan. Hyvä homma, koska se karjuu lujaa kun sillä on asiaa. Se on vähän semmonen hätänen tyyppi. Me pojat maltetaan olla pidemmällä hermolla.
Vaikka My tarjoilee maitoa niin nälkään kuin lohdutukseenkin, niin se on myös oppinut säännöstelemään tarjontaa. Välillä syöttö on vain tosi lyhyt heti ja hän päättää, että pennut tyytyvät tähän. Hän on myös ollut oikeassa, pennut ovat tyytyväisinä jääneet laatikkoon nukkumaan. Voi että kumpa koira osaisi puhua, niin monelta virhearviolta itse säästyisi. On kuitenkin helppo luottaa Myrskyn taitoon, hän on jo monen monta kertaa osoittanut hallitsevansa homman.
Iltapäivällä meidän kummitäti Veera, ton kaksjalkasen bestis, kävi kylässä. My oli niin onnessaan että hymyili etuhampaiden kera. Voi rakkaus! Kummitäti sai tärkeän tehtävän. Hän on aina hoitanut tuttujen koirien vaativat kynnenleikkuut. Näin tälläkin kertaa. Kunnia-asia oli päästä hoitamaan pentujen kynnet. Pennut käyttäytyivät moitteetta, maitokoomaa hyödyntäen. Ei liene kummitäti koskaan leikannut näin pieniä kynsiä, mutta nips naps homma oli hoidettu puolta nopeammin kuin allekirjoittanut itse olisi homman hoitanut. Arvostan! Sekä taitoa, että tarkkaa näköä! Kynsistä napsaistiin vain kärjet pois, ihan hyvä taas parin päivän päästä leikata se milli pois. Tottuvat käsittelyyn.
Pikkumies löysi tänään takajalkansa, kuvatodiste siitä, miten hän tutustuu siihen suullaan 🙂
Ja sitten loppuun se kuvapläjäys:
Hyvä ystäväni kysyi tänään asiallisen kysymyksen. Mitä sitten jos Maijalla yllättäen todettaisiin silmissä esimerkiksi coloboma, joka siis tarkoittaisi itselleni jalostushaaveista luopumista. Että jäisikö Maija siitä huolimatta kotiin? Heti en osannut vastata, mutta kotona asiaa vielä miettiessäni asiaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Kyllä, hän jäisi kotiin. Kasvattaminen ei ole minulle niin suuri juttu, että sen vuoksi luopuisin hänestä. Etsin ennemminkin kotiin jäävää sopivaa perheenjäsentä. Kyllä mun sydän on myyty Maijalle. Ainoa, mitä jännitän, on se miten My ja Maija tulee Maijan aikuistuessa juttuun keskenään. Kahta tappelevaan narttua en haluaisi pitää kotona, ei itseni takia, vaan koirien oman rauhan vuoksi. Portin takana elämiseen en usko tai halua elää sillä tavalla. Luotan Myrskyn taitoon kasvattaa pennusta itselleen sopiva juoksu- ja leikkikaveri. Minun tehtäväni on tarjota heille molemmille riittävästi omaa aikaa ja askaretta kanssani, niin että yhteiselo olisi mahdollisimman helppoa. Toivon mitä suurimmassa määrin, että toiveeni käyvät toteen.