Viikko on hurahtanut melkoista vauhtia ja pennuista on kasvanut jo aika mötiköitä. Jaloillaan oloa jo harjoitellaan ja painavan pään kannatus on parantunut.
Ähkyilyä, jota koliikiksi kutsutaan, edelleen on. Ja siksipä tämän artikkelin kirjoitus on venynyt ilta yhdeksään. Saapa nähdä tuleeko valmiiksi tänään.
Syömistä rytmitetään ja ruuan jälkeen sylitellään massukipua pois, kevyesti pentua hieromalla/silittelemällä. Tissille mennään itse urheillen, se parantaa vatsan toimintaa. Kaikki ovat harjoitelleet pikamatkoja olympialaisten hengessä. Marjolle kiitos tästä neuvosta.
Nyt on sylittelystäkin kuvat kaikista, tosin itse ottamani sylittelyn aikana, joten laadusta ei voi puhua. Maijan kuva on puolison käsialaa, oli sattumalta kotona.
Konsultoin myös eläinlääkäriä, ja tuskailimme kun tukusta loppu olevan nestemäisen Cuplatonin tilalle ei ole mitään vastaavaa tarjolla. Eläinlääkäriä hieman naurattikin tilanne, pyyteli nolona anteeksi. Hän kuulemma harvoin joutuu vastailemaan tällaisiin kysymyksiin sillä yleensä aina on kyseessä maidontulon puute. Nauroimme ihan kyllä yhdessä pentujen ahneudelle, positiiviselle ongelmallemme. Maitoa todellakin tulee ja ilmeisen pienellä pentujen työllä. Kävimme läpi painotkin ja lääkäri helähti taas nauramaan kun nousut ovat olleet luokkaa 40-70g eilen. Kyllä, ovat todella saaneet runsaasti maitoa. Siinä samalla puhelun aikana poissuljimme ummetukset ja muut mahdolliset ja päädyimme edelleen koliikkiin. Oli aivan ihana lääkäri hän, Evidensia Vettorista. Nimi valitettavasti jäi jo unholaan.
Cuplatonta on siis olemassa kapseleina. Farmaseutin mukaan sitä ei voi puolittaa eikä liuottaa. No nyt uskon nähtyäni kapselin. Mutta! Minäpä tein pikkusaksilla kapseliin reiän ja puristin kapselista nesteet ruiskuun. Olipahan melkonen taiteiluhomma, koska nestettä oli minimaalisen vähän. Hukavaksi asti ei yhtään. Tällä konstilla tehtynä ei taida tulla kovin halvaksi tuo lääke. Hinnasta viis, pennut tarvitsevat sen. Ensin annoin ruiskusta suoraan suuhun, mutta totesin että määrää on todella vaikea arvioida ja niinpä pennut saivat sitä kyllä runsaasti. Toisella antokierroksella keksin ottaa ruiskusta pikkusormen päähän sen tarvittavan tipan tai kaksi ja jokainen pentu imi sen ihan itse sormestani. Cuplatonista näyttää olevan apua. Ensimmäisen satsin jälkeen meillä on haissut pieru. Sellainen neljän hengen pieru 😀
Koko perheen vatsat ovat normalisoituneet eikä kukaan enää kakkaa sinappia.
Se koliikista, eiköhän se tästä helpottele, kun pennut lähtevät enemmän liikkumaan. Positiivisiakin puolia on pakko kyllä vielä tähän kaivaa. Tulee ainakin käsiteltyä pentuja runsaasti heti alusta lähtien. Sylissä ollaan ollut monessa eri asennossa, pääpuoli hiukan koholla kuitenkin.
Tänään leikattiin pentujen kynnet ensimmäistä kertaa. Pitkät jo olivatkin! Pitkät kyllä, pennulle. Mutta minulla oli todella suuria vaikeuksia nähdä sopiva leikkauskohta niin minimaalisen pienestä kohteesta. Merlepojat olivat ensimmäisenä vuorossa. Sikses hyvin meni minusta. Paitsi että tumman pojan yksi kynsi lyheni niin reippaasti että vuosi tilkan verta. Nämä kaksi poikaa ehdin hoidella lyhyen maitokooman aikana ennenkuin vatsat alkoivat muljata. Seuraavalla syötöllä sitten Maija ja trikkipoika. Yritin Maijan kynsiä jo tuossa merlepoikien jälkeen mutta ei siitä tullut mitään, hän ei ollut yhtään samaa mieltä ja sitten tosiaan vatsa alkoi muljata. Aloitin nyt Maijasta uudelleen. Onnistuimme, mutta kyllä hänellä oli selkeästi mielipide asiasta. Trikkipojan kynnet olivat kaikkein helpoin hoitaa kuntoon, häntä ei haitannut yhtään pätkää. Tosin ehkä itsekin osasin paremmin, harjoiteltuani nämä kolme muuta ensin.
Ja hei, katsokaas tätä ihanaa trikkipoikaa! Nyt näkyy paremmin hänen suloinen kuonomaalauksensa! <3 Kirsu on mustunut jo myös melkolailla kokonaan. Mun sydän sulaa ihan just! <3
Juuri ennen kuin ehdin painaa Julkaise-nappulaa, Maija väänsi elefantin kokoisen tortun. No sillä varmasti on kyllä ollut ummetustakin. Myrskyhän hoitaa pissatukset ja kakatukset huolellisesti joten aika vähän niitä ehdin nähdä. Tämä tuli syliin 😀
Nyt pentulassa on hiljaista. Taidanpa itsekin oikaista.. livahti taas kello yli puolen yön 😀