Uudet kuviot

Olemme tässä nyt harjoitelleet eilisestä lähtien maitoähkystä pääsemistä. Ei muuten ollutkaan mikään helppo nakki. Pennuilla on vatsatkin löysänä maitoähkystä johtuen. Ja Myrskylläkin vähän, johtuen rasvaisemman nappularuuan vaihtamisesta. Kenelläkään ei kuitenkaan mitään vesiripulia sentään, eli pärjäillään hyvin sen osalta.

Yö meni hyvin, My hoiti itsenäisesti vauvat. Pari kertaa taisin herätä auttamaan vauvan pois selän ja laidan välistä. Aamulla kello soimassa, ettei aamu mene pitkäksi taas.

Maija tuntuu kärsivän eniten maitoähkystään, vatsaa ihan kouristaa välillä. Tai ainakin hän ilmoittaa siitä niin kuuluvasti, että siihen on reagoitava. Aamulla kokeilin sellaista, että syötön jälkeen kun ähkykohtaus tuli, otin pennun syliin ja hellästi silittelin sitä. Maijahan se oli, joka tästä vaativasti ilmoitti. Maija nukahti syliin tyytyväisenä ja nukkuikin siinä aika pitkään. Sitten trikkipoika alkoi näyttää tuskaiselta. Laskin Maijan laatikkoon ja hän jatkoi unia tyytyväisenä. Trikkipoika nukahti syliin tyytyväisenä ja nukkui siinä. Aika pian tumma merle alkoi kitistä ja ähistä. Hän mönki tissille, mutta ohjasin kauemmas, jos nukahtaisi kuitenkin uudelleen. Ei, hän mönki uudelleen ja uudelleen tissille. Hetken kuluttua pieni mies meni perässä. Äh… Tämä systeemi ei toimi. My ei pysty olemaan pois laatikolta.

Maija ja minä. Muista emme valitettavasti nyt saaneet kuvia, sillä puolisoni poistui kauppaan tässä kohtaa. Jauhelihaa tarvitaan koko ajan 😀

Uusi toimintasuunnitelma. Pennut saivat nyt syödä masunsa täyteen, punnasin ne ja sitten poistuimme Myrskyn kanssa pentulasta. My vaikutti olevan jopa tyytyväinen tästä ja nukkui hyvät unet keittiössä. Pentulan koiraportti oli kiinni siten, että My olisi sen saanut halutessaan työnnettyä auki. Hän ei onneksi nähnyt tarvetta. Kävin välillä tietysti katsomassa ja kuuntelemassa miten laatikossa voidaan. My nukkui eikä ollut kiinnostunut pennuista. Sitten alkoi kohta ähkykohtaus. Maija ensimmäisenä. Vauva syliin ja silittelin hänet uneen. Sen jälkeen trikkipoika, samat hommat. Ja vielä kolmanneksi tumma merlepoika. Pikkumies vaikutti pärjäävän vatsansa kanssa. On muuten aivan ihana tunne, että pystyy itsekin, niinkuin ihmisenä, auttamaan vauvoja tukalassa olossaan. Ja se, että jokainen pentu hiljenee välittömästi sylissä ja nukahtaa. Turvallinen paikka.

Olimme pois Myrskyn kanssa laatikolta ja huoneesta kaikkinensa noin pari tuntia. Kelloa en katsonut. Pennut vaikuttivat heräilevän ja Myrsky ilmoitti pariin kertaankin vaativasti että nyt hän haluaa laatikolle. Annoin mennä ja hän pesi vauvat ja syötti.

Parasta aikaa tätä kirjoittaessani nyt vahdin tiukasti, että mahdollisen ähkykohtauksen tullessa kukaan pennuista ei mene takaisin tissille. En raski vielä käskeä Myrskyä pois laatikosta, koska hän näyttää haluavansa nukkua vauvojen kanssa. Ja samantien tuleekin tarve sinkaista käskemään My pois laatikosta. My nukahtaa eteiseen. Sylittelen vauvat tyytyväisiksi uneen. Tai oikeastaan vain pikkumies oli tällä kertaa vain sitä vailla.

Varovasti alustavasti näyttäisi siltä, että tämä on hyvä toimintatapa.

Nyt ei kyllä ole ehtinyt juuri kuvailla vauvoja. No, on sitä jo tullut paljon tehtyäkin. Jokusen kuvan kuitenkin saan tähän liitteeksi.

Tämän päivän painot: Trikkipoika 468g (+70g), Maija 462g (+60g), tumma merlepoika 394g (+44g) ja pikkumies 318g (+66g) Jep, on tullut syötyä.

Jotenkin hurjaa, että huomenna pennut tulevat 1vk vanhoiksi jo. Aika on mennyt siivillä. Huomenna aamulla punnitus, sitten seuraava viikon päästä. Pieniähän he vielä ovat, mutta jestas miten he käteen tuntuvat jo melko mötiköiltä. Huomenna todennäköisesti syntymäpaino on tuplattu. Pikkumies on jo sen tehnyt.

Olen itsekin yllättynyt miten paljon olen jaksanut tänne blogiin kirjoitella. Suurimmaksi osaksi myös Facebookkin on mennyt pitkiä tekstejä, eikä ne aina ole olleet samoja kuin täällä. Jollain tavalla koen suurta tarvetta raportoida jollekin, varmasti siksi koska olen kokematon kasvattajana. Ja noh, kyllä taidan olla Facebookissakin tunnettu siitä, että kirjoitan aina pitkiä päivityksiä. Joskus runosuoni oikein pulppuaa, joskus ei irtoa sitten millään.

Artikkelin julkaisu on ehtinyt venyä jo alkuillan puolelle. Suureksi ilokseni voin kertoa, että edellisen syötön jälkeen pennut ovat nukkuneet tyytyväisinä, hiljaisina nyt jo 2h. Kohta varmaan on aika palailla laatikolle jahka ilmoittavat heräämisestään.

Maija on pentueen ensimmäinen kiipeilijä
My varasti mun petipaikan laatikon vierestä. Näyttää sille, että hän on sen ansainnut <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *