Myrsky täytti eilen 10 viikkoa. Tähän mennessä on jo ehditty pohtia heimlich-otteen suorittamista pennulle, joka yrittää survoa suuhunsa kauhealla kiireellä kokonaista suurta kuivattua lihalastun palaa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä.
Nyt ollaan oivallettu ahneuteen liittyvä kateus. Jos sisko saikin paremman herkun kuin minä??
Meillä on edelleen lattioilla tavallisia valkoisia nahkaluita vapaasti nakerrettavissa. Ne aika ajoin Myrskyä kiinnostavatkin, mutta Merkki ei niistä niin piittaa. Muut luut ja herkut syödään eri huoneissa komppariaita välissä. Tämä siksi, että Merkki vie pennulta suoraan suusta törkeästi kun on oman herkkunsa viimeistellyt. Myrsky taas ei, vielä, osaa/kykene puolustamaan juurikaan herkkuaan ja hänen ahneudellaan on kyllä sellainen voima, etten toivo sille kehittyvän ruoka-aggressiotakaan vaan toivon, että tuntee olonsa turvalliseksi oman herkkunsa kanssa.
Meillä on ollut haaste keksiä sopivia, mahdollisimman tasaveroisia herkkujuttuja annettavaksi koirille. Ennen Myrskyä Merkki sai kerran päivässä jonkin pureskeltavan. Nyt niitä on saanut useammin, sillä Myrskyllä on valtava nakerrusinto. Mieluummin luu kuin sohva, lattialista, kenkä tai kenkäteline.
Merkille herkun pitäisi olla mahdollisimman pitkäkestoinen, mutta kuitenkin houkutteleva koska eihän hän nyt ihan mitä tahansa kelpuuta! Haasteena on ollut myös närästysherkkyys. Joten siinäkin mielessä pitäisin sen herkut jo hyviksi todetuissa herkuissa. Jokatapauksessa Merkki on kuitenkin miljoonakertaa nopeampi syömään herkkunsa kuin Myrsky, mutta häntä alkaa kismittää kun toinen nakertaa ja nakertaa ja hänen pitää kuunnella sitä mässäyksen ääntä.
Myrskyn puruvoima ja -kalusto on vielä aika heppoinen, joskin tahto korvaa kyllä paljon! Eilen hän mälväsi possunkorvaa koko 2 tunnin ajan kun olin Merkin kanssa pois kotoa. Eipä tainnut juuri noteerata kaupasta kotiutuvaa isäntääkään possunkorvaltaan. Kotiin tullessa otin jämät pois riidan välttämiseksi ja hän nukkui uupuneena pari tuntia 😀 Rankkaa pennunelämää 😀
Illalla sitten tytöt saivat uudelleen perinteisen iltaherkun ennen yöpuulle menemistä. Merkki sai Myrskyn possunkorvan jämät ja Myrsky kanafileluun. No ei käy! Siskolla rouskuu paremmin kuin mulla! – tuumasi Myrsky. Olin tarkoituksella ajatellut tämän näin päin, koska Myrsky oli jo vetänyt sitä korvaa naamariin niin paljon, että ajattelin sen korvamäärän riittävän siihen pieneen masuun. Ei auttanut kuin keksiä Myrskyllekin jokin pieni rouskuva juttu.
Tänään aamulla, viimeisenä lomapäivänäni, halusin juoda aamukahvit rauhassa ilman, että käyn jatkuvasti poistamassa kenkiä pennun suusta tai muuta kivaa pikkuekstraa, joten annoin heille herkut. Merkki sai isomman koon kanafileluun ja Myrsky sai rouskuvan kaninkorvan. No ei käynyt tämäkään vaihtoehto pikkutirrille. Hän tahtoo samanlaisen kuin isosiskolla on ja jätti kaninkorvansa syömättä. Komppariaita oli kyllä välissä tätä haluamista estämässä. Se on kuulkaas neiti pikkutirri niin, että jos ei kelpaa niin on sitten ilman. Pikkutirrit eivät kuitenkaan määrittele kenen pillin mukaan täällä tanssitaan.
Aamukahvi on vielä kesken… meillä alkoi formulakiihdytykset 😀
Ps. Aamuyö klo 04 heräsin melkoiseen älämölöön. Kiljahduksia, ärinää, vinkumista ja jotain ihan käsittämättömän kuuloista mölyä. Ei ole muuten ihan pieni ääni tällä pikkuprinsessalla. Oli pakko nousta katsomaan onko se jumissa jossain sängyn alla tms. Vielä mitä, prinsessa kellotti selällään pedissä ja jalat viuhuivat vinhasti kun hän taisteli itsensä kanssa petiä purren. <3