Minun upeat tyttöni kuvin

Jo silloin kun haave toisesta koirasta Merkin kaveriksi alkoi muodostua, tiesin haluavani tytöistä heti ensitöikseen ensimmäiset yhteiskuvat. Olohuoneemme seinällä on jokaisesta rakkaasta koirastamme vähintään 1 kuva ja yksi upea Heini Sepän tekemä taideteos Millasta ja Peppistä, rakkain tauluni <3 Toivottavasti jaksatte lukea tämän koko turinoinnin loppuun asti, aion laittaa nuo upeat kuvat vasta loppuun 😀

Itse en moista teknisesti laadukasta otosta kykene ottamaan ja eihän tuollainen napero missään asennossa vielä osaa olla. Tuumasta toimeen. Facebookin avustuksella löysin riittävän läheltä Pöytyältä valokuvaajan. Kimmon Galleria Voin lämpimästi suositella häntä muillekin! Äärettömän mukava mies, jolla on lehmän hermot ja koiratausta itselläkin.

Aamulla tytöille pystyyn kauneussalonki, tukka ja kynnet kuntoon! Illan jo pimettyä suuntasimme Pöytyälle kohti Kimmon valokuvausstudiota. Oli muuten vimpan päälle pelit ja rensselit siellä! Menomatkalla napero karjui ja kiljui häkissään kokemaansa vääryyttä. Peltoreita ei onneksi tarvittu, oli hän hetkittäin hiljaakin.

Tiesin kuvauksesta tulevan haastavaa ja kyllähän kuvaajakin sen konkarina tiesi. Kyllä tuli hiki! Vaikka Myrsky, tasan 9vko, oli harjoitellut jo istumista ja sen puolen sekuntia jaksoi jo odottaa palkkaakin niin hyvin nopeasti tuli selville, että meillä on aikamoinen savotta edessä. Ensimmäisen vartin ajan puuhasimme sitä ensimmäistä onnistunutta kuvaa. Sen jälkeen totesin ääneen, että unohdetaan ne joulukorttikuvat. Katsotaan, mitä nyt ylipäätään saadaan aikaiseksi.

Merkki on se helppo kuvattava. Hän istuu siinä, missä sanotaan ja sen aikaa kun sanotaan. Kunnes Merkkikin väsyi. Sitten häntä alkoi ensin ahdistaa salamavalojen räpsähdykset ja niistä tuleva ääni. Se alkoi vilkuilla yläpuolellaan olevaa laitteistoa. Sitten paikallaolot ei enää olleetkaan niin mukavia. Lopulta hän tuli kyllä pyydettyyn paikkaan ja asentoonkin vielä, mutta naamailme alkoi näyttää happamalta. Tuollainen ällöttävän kakarankin kosketus pitää vielä sietää. Pitäkää tunkkinne! Korkea aika lopettaa! No, kyllähän me ähräsimmekin sen 1,5h joten olin kyllä tyytyväinen Merkin jaksamiseen. Jälkikäteen ajateltuna kyllähän tuollainen studio-olosuhde koiraltakin vaatii aika paljon sitä kuuluisaa sietämistä.

Myrsky oli reipas, aivan liian reipas 😀 Häntä ei ahdistanut mikään muu kuin paikallaan pysyminen 😀 Hän löysi itselleen uuden tuttavuuden, peilistä katseli toinen pentu! Joka kerta, kun päästin käteni irti pennusta, se ryntäsi täyttä laukkaa peilailemaan itseään. Pistimme kuvaajan kanssa itsemme likoon täysin rinnoin saadakseni sen sekunnin pysähdyksen siellä missä piti. Vinkulelulla taisimme saada sen ensimmäisen otoksen. Kysyin kuvaajan aikatauluja myös ja hän vastasi, että yleensä jossei parin tunnin aikana ole kuvia saatu niin ei se siitä sen jälkeen varmaankaan juuri parane. Olin samaa mieltä. Kimmo kertoi kuvanneensa joskus 6 rotikkalasta samaan kuvaan. Nostan todella isosti hattua osapuolille! Meillähän oli nyt tässä vain tämä yksi tirri!

Heti samana iltana sain haltuuni sen ensimmäisen, kuulemma parhaan otoksen. Voi rakkaus! <3 Yksi valkotaustainen kuva saatiin aikaiseksi kuvankäsittelyllä 2 kuvaa yhdistämällä. Lisäksi yksi tummataustainen kuva. Tässä tapauksessa määrä ei korvaa laatua, vai miten se sanotaan. Kuvia siis ei ole montaa, mutta nämä muutamat mitä saatiin, täyttävät toiveeni täydellisesti. Olen kuviin supertyytyväinen, ja jostakin näistä teetän taulun olohuoneeseemme. Saa käydä kommentoimassa, minkä sinä valitsisit!

Kotimatkalla Myrsky inahteli hetken ja sippasi sen jälkeen lataamaan akkuja. Kotipihalla pikainen pissa ja Myrsky sammui heti pikkueteiseen keskelle lattiaa ennen kuin sain edes autosta haettua käsilaukkua sisään. Napero heräsi kuitenkin iltasapuskalle siitä ja jatkoi sitten välittömästi uniaan. Unesta päätellen mahtoi olla melkoinen reissu 😀

 

 

 

 

 

Kuvat näyttävät tässä pikselimössöltä valitettavasti sillä jouduin niitä pienentämään radikaalisti ja tekninen osaaminen ei riittänyt tämän parempaan tulokseen. Oikeasti kuvat ovat laadukkaita viimeiseen piirtoon asti.

Kiitos vielä lämpöisesti Kimmo mukavasta illasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *