Myrskynmerkki

Nyt on oikeastaan huojentava hetki, yksi aikakausi on ohi. Muistan, miten kuumottavaa oli tehdä se päätös astutetaanko Myrsky vai ei ja se valtava jännitys miten tulen selviämään hommasta. Nyt se on tehty ja homma paketissa!

Taisin jopa selvitä aikalailla kuivin jaloin. No en kirjaimellisesti 😀 Sillä sukatonta aikaa tuli vietettyä kotona aikalailla kunnes viileni niin paljon, että oli kertakaikkiaan pakko laittaa sukat jalkaan.

Kuten jo niin monta kertaa aiemmin todettuna, ihana tukiverkostoni on ollut pyytettömästi mukana projektista ja edelleen mitä nöyrimmästi kiitän heitä kaikkia. Yksin en olisi tällaisesta selvinnyt. Vaikka tämä pentue onkin ollut helppohoitoinen Myrskyn itsensä hoitaessa suurimman osan ja mitään kummallisuuksia meillä ei ollut. Onneksi meillä pentuja syntyi ”vain” 4. Täydellisen sopiva määrä <3 Pystyin antamaan jokaiselle riittävästi yksilöinä ja laumassa jokaisella oli painikaveri, parit vaan vaihtuivat lennossa. Kahdellekin tutulle sileäkarvaisen collien kasvattajalle syntyi samoihin aikoihin 10 ja 11 pennun pentueet. En todellakaan kadehdi heitä, lähinnä ihmettelen, miten he edelleen ovat hengissä? 😀

Onnistuin löytämään rakkaille pennuilleni aivan ihanat kodit, joissa on pennuille luvassa riittävästi puuhaa ja tekemistä. Aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa tuntuu, että olen tuntenut heidät jo pidemmästikin vaikken olekaan.

On varmasti aivan liian aikaista todeta vielä mitään pennuista, he täyttävät huomenna vasta 9 viikkoa, mutta uskallan silti jo sanoa olevani hurjan tyytyväinen pentuihin. He ovat kauniita ja ovat lähteneet valloittamaan omaa uutta suurta maailmaansa reippaina ja uteliaina. On ollut aivan ihanaa saada niin kuvia kuin videoitakin heistä omassa ympäristössään <3

Pentueen tekemiselle lähtökohta oli se, että saisin pentueesta itselleni nartun kotiin. Myrskylle ihka oman juoksukaverin ja koiraystävän jakamaan arkea. Myrskyllä tottakai on ystäviä, mutta se vaatii aina järjestelyä ja autoilua. Tottakai Maijan rooli on paljon muutakin kuin Myrskyn seuralainen. Pentukursseja jo katselen ja tottakai hän jatkaa sen jälkeen harrastelua kaiken sen saman merkeissä kuin Myrskykin. Toivon, että saan Maijan koulutettua paremmin kuin Myrskyn. Toki, ei se vielä ole myöhäistä todellakaan Myrskyllekään.

Oikeastaan Myrsky kyllä hyötyy koulutuksellisesti Maijan kotiin jäämisestä, sillä hänellekin on alkanut sataa karkkia suuhun tavallista enemmän ja siten hän myös käyttäytyy jo paremmin. Hän on myös kiinnostuneempi herkuista, koska muuten Maija syö ne 😀 Motivaatio, motivaatio… jostain se on kaivettava 😀

Minulla on ennenkin pari kertaa ollut 2 koiraa kotona ja muistan millaista pennun tulo oli. Tällä kertaa tilanne poikkeaa, sillä kyseessä ovat äiti ja tytär. Aiemmin se vanhempi narttu on aina ollut enemmän ja vähemmän möttöllään tulevasta pennusta. Nyt sellaista ei (tietenkään ? ) ole nähtävissä lainkaan. On aivan ihanaa nähdä, miten nämä kaksi nukkuvat luonnostaan sylikkäin eikä kumpaakaan ahdista toisen läheisyys.

Jotta yllä kuvattu suhde säilyykin jatkossa hyvänä, on hyvin tärkeää huolehtia kumpaisenkin yksilöllisestä huomiosta niin sisällä kuin ulkonakin. Maija ei voi ratsastaa äitinsä helmoissa jatkuvasti vaan hänen täytyy oppia itsenäiseksi yksilöksi, joka selviää maailmasta myös ilman äitiä.

Tämä tietää minulle lisäduunia koirarintamalla. Useampia lenkkejä kun heidän on käytävä lenkillä myös erikseen. Kahden koiran aktivointia, molemmille jotain kivaa. Tämä tietenkin jännittää, miten selviän siitä ja miten jaksan. Asiaa voi mielestäni kuitenkin ajatella vain positiiviselta kannalta. Koirat nyt ylipäätään ovat elämäntapani ja ihmisten jälkeen tärkeimmässä roolissa elämässäni. Koirien kanssa puuhaaminen on aivan ihanaa. Nautin kun saan nähdä koiran tekevän ja onnistuvan, hoksaavan ja oppivan.

Keksin vielä yhden positiivisen asian. Kun liikun ja touhuan enemmän, auttaa se minua myös painonhallinnassa. Jää vähemmän aikaa löhötä sohvalla. Painon kanssa olen taistellut jo nuoresta iästä lähtien. Taas on menossa yksi tsemppi saada sitä pois. Oikeastaan aika totinen tsemppi. Ikää tulee lisää kuin varkain, samoin ei voi olla enää painon kanssa jos aion selvitä työelämässä kunnialla eläkkeelle ja sen jälkeenkin on toivottavasti elämää elettävänä. Haluan päästä hyvään kuntoon, jotta voin tarjota myös koirilleni rikkaamman elämän. Tiedän, että oma hyvinvointi pitäisi olla se suurin motivaattori, minulla se taitaa kuitenkin olla koirat. Mutta se tästä aiheesta.

Palataanpa takaisin otsikon aiheeseen 😀

Meillä on mennyt Myrskyn ja Maijan kanssa hirveän hyvin. Sisäsiisteyden kanssa on vielä luonnollisesti tekemistä. Ulos on saatu asioita tehtyä, mutta kyllä vielä sisällekin ahkerasta ulkoilusta huolimatta. Maija on kuitenkin hoksannut, että ihan minne tahansa ei sisälläkään enää tehdä (kuten olkkarin matolle), vaan hän käy tarvittaessa asioilla pentulassa jossa on vielä muutama pissa-alusta tarjolla. Myös kakkapaikka näyttää olevan vakio, pentulan trimmipöydän alla. Aion tänään siirtää tuon trimmipöydän siitä pois, josko sitten osuisi paremmin alustoille tarpeet. Olkkarin matto lähtee roskiin (tänään?) ja tilalle tulee uusi. Aikomuksena on siis ostaa siihen ihan uusi matto, mutta ei nyt ennen kuin Maija on sisäsiisti. Väliaikaisesti siihen pitää keksiä kuitenkin matto tai pari, ettei olisi liukasta leikkiä sisällä.

Ulkoilut meillä menevät hienosti, Maija liikkuu reippaasti ja tutkii kaiken. Erityisesti reikäiset kaivon kannet 😀 Luultavasti kaivoista tuleva tuoksu houkuttaa sitä, kannen päällä liikkuminen kun ei ole mikään ongelma. Hän ei edes huomaa astuvansa reiítetylle alustalle. Silloin kun Myrsky on mukana, Maija ehtii tutkia vähemmän, koska hänellä on kiire kipittää mutsin perässä.

Maija on vähän unohtanut olevansa Justiina. Hän on ollut varsin kiltti ja ns. tavallinen pentu. Ei hän toki tohdikaan olla Justiinana Myrskyn kanssa. Tai minun. Vielä ainakaan. Pitää kuitenkin muistaa, että hänessä on tuo Justiina olemassa ja koutsata häntä sitä silmällä pitäen. Heti alusta asti rajat mikä on sallittua ja mikä ei. Rakkaudella ja määrätietoisuudella.

Molemmat tytöt syövät nyt keittiössä. Maijalle on uutta, että Myrsky syö myös aivan lähellä ja Maijalla onkin ollut opettelemista, että hänen kuuluu syödä omasta kupistaan. Alkuun Maijaa palauteltiin omalle kupilleen semmoiset 20 kertaa, mutta nyt palautteluja on enää ollut kerran tai kaksi. Aika usein Maija vähän närppii omaansa ja alkaa syödä kunnolla vasta sitten kun Myrsky tulee jonottamaan hänen kupilleen. Kyllä se siitä lähtee sujumaan. Siperia valitettavasti myös opettaa, koska kuppia ei voi jättää lattialle sen kauemmaksi aikaa. Myrsky kyllä viimeistelisi kernaasti Maijankin kupin.

Jahas, aika irrota koneelta. Tytöt nukkuvat ja omat aamukahvit juotu. Kodinhoitohommat ja sitten onkin jo tyttöjen aktivoinnin aika, lukuisine Maijan pissatuksineen 😀

Hmmm. Mulla ei ole nytkään tähän uusia kuvia laitettavana. Jospa tänään saisimme jotain kuvia.

Tällä viikolla pennut täyttivät maanantaina 8vko. Viime viikon maanantaina käytiin Espoossa eläinlääkärin ja silmälääkärin tarkastuksessa Vetsonilla Lotta Axelssonilla. Kaikilla pennuilla odotetusti silmissään CRD ja raitapaita Tuhdolla tiedossa ollut napatyrä. Napatyrä on sen verran kookas, että korjausoperaatio on hyvä tehdä. Harmi!

Kaikki pennut ovat saaneet oman kutsumanimensä. Raitapaidasta tuli Tuhto, veneen keskipenkki ja myös Muumihahmo. Ihan just paras nimi hänelle. Pikkumies sai nimen Miro. M niinkuin Myrsky ja O niinkuin BonO-iskä. Trikkipoika Kapun nimi juontaa juurensa viralliseen nimeen Peppermill´s Leading Captain. Ja Maija on Myrskyluodon Maija, kuten kennelnimessään hän on englanniksi Stormskerry Maya. Jokainen heistä on yksilöinä aivan ihana pakkaus. Aivan täydellinen <3  Maijan kotinimi tulee olemaan Maija Justiina MalmiVAARA. Hän ei ole mikään Molla-Maija. Taidetaan ottaa hänestä vielä kuva kaulimen kanssa 😀  Miro tuntee jo nimensä. Maijakin silloin kun haluaa, äitinsä tyttö 😀

Tuhto muutti ensimmäisenä pois kotoa. Helsingin suuri maailma odotti ja kasvattajana jännitin sitä kovasti. Täällä Paimion peräkylässä ei ole mitään mahdollisuuksia valmentaa pentua moiseen. Ihanasti sain raporttia jo matkalta ensimmäisen kerran, että Tuhto nukkui hienosti matkan ajan. Myös perheen whippet-nartun Valpurin tapaaminen oli sujunut hienosti. Ja kaikki muukin. Tuhto oli nukkunut ensimmäisen yönsä perheen 6v Pyry-pojan kanssa lattialla patjalla. Ja seuraavana päivänä maailman valloitus oli jatkunut reippain tassuin. Oli nähty ratikkaa ja pyöräilijää ja koirakin, ei ongelmia! Huh huojennusta!!!

Tänään on ollut Miron suuri päivä. Tätä kirjoittaessa he ovat vastikään kotiutuneet. Uskon, että saan raporttia pian. He kaikki pennunomistajat tietävät ja huomioivat super-ihanasti minun tunteeni.

Huomenna on Kapun suuri päivä. Vaikka matka Helsinkiin taittuu motaria pitkin nopeasti, on aivan ihanaa että löysin Kapulle ihanan kodin tästä naapurikunnasta. Merlepojilla on leikkikaveri toisistaan Helsingissä ja Kapu ja Maija täällä likikäin, joten sopivan kokoista sekä -veroista leikkiseuraa on kaikille tarjolla. Pentutreffejä myöhemmin on helppo järjestää joko puolimatkassa tai täälläpäin.

Poikasista luopuminen on odotetusti ottanut koville. Minun rakkaat pienet. Tavallaan niin pieniä murusia, mutta tavallaan jo erittäin valmiita omiin koteihinsa. My on ihan valmis 😀 Uskon kuitenkin, että pentujen siivet kantavat juuri näiden valitsemieni kotien kanssa <3

Paljon Onnea matkaan rakkaat poikaset! <3 Maija jää kotiin kasvamaan. Odotan kovasti millaiseksi hän kasvaa. Osin jännittynein mielin, sillä kotonani on nyt 2 täpäkkää narttua. Toivon, että My auttaa minua koulimaan hänestä kunnon kansalaisen. Maija Justiina MalmiVAARA.

Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt olemaan tasapuolinen jokaiselle pennulle. Jokainen pentu on saanut saman, minkä toinenkin pentu. Vaikka Maija jää kotiin, hän ei ole saanut yhtään sen enempää kuin muutkaan. Oikeastaan hän on ollut viimeisenä listalla sillä, että pojat lähtevät maailmalle ja itselleni on kunnia-asia että meiltä lähtevät pennut saavat mahdollisimman paljon. Ilokseni voin kuitenkin nyt jälkikäteen todeta, että aikani on riittänyt näille kaikille 4:lle pennulle hyvin. Myös Maija on saanut saman minkä pojat. Mutta huh, onneksi näitä pentuja oli ”vain” 4. Juuri sopiva määrä <3

Vaikka tässä hetkessä on kyyneleitä luopumisen tuskan vuoksi, on myös helpotusta ja tulevan odotusta. Rakastan hurjasti jokaista pienokaista. Mutta odotan myös kovasti mitä saamme Maijan kanssa aikaiseksi, kun saan keskittyä vain häneen. Tai no en täysin. My tarvitsee tietenkin oman spesiaalin osansa, hän on edelleen se perheen ykkönen eikä menetä asemaansa.

Huomisen jälkeen meitä on enää ns. vakioperhe. Esa, minä, Myrsky ja Maija. Vielä emme tiedä miten toimimme esimerkiksi sängyn suhteen. My on nyt ottanut etuoikeuksiaan itse tulla sänkyyn. Sallimmeko tämän jatkossakin? Mitä sitten kun Maijakin pystyy hyppäämään sänkyyn? Myrsky ehkä tarvitsee hetkittäin oman turvapaikkansa. Toisaalta, voisimme jatkaa kyllä myös Maijalle pentulassa oloa portin takana. Portin takana oleminen on kyllä hyvä taito osata. Sopeutuuko hän siihen millä tavalla, jää vielä nähtäväksi. Hänen pikkupentunimensä kun oli Nti Vaativa 😀 Sohvallaolo on meidän puolestamme jo menetetty, saavat tulla sohvalle, kumpainenkin. Kunhan osaavat jatkossa sen, että kaikissa kyläpaikoissa ei ole lupaa tulla sohvalle.

Molemmat nartut ovat erittäin ahneita ruuan perään. My ei enää jaa sapuskaansa pentujen kanssa. Eikä luita. Minne laitetaan Maijan ruokakuppi? Sekin on vielä ratkaisematta. Selvää on, että luut syödään eri huoneissa/portin takana. Ensi viikolla koittaa työt minun lomani jälkeen. Jätetäänkö tytöt keskenään työpäivän ajaksi vai meneekö Maija yksinään pentulaan?  Uusi kokemus sillekin olla täysin yksin pentulassa. Viikonlopun aikana pitäisi tehdä päätös.

Paljon kysymyksiä, mutta toisaalta turha stressata etukäteen. Hetki kerrallaan eteenpäin. Asioilla on tapana järjestyä. Niin monen monta kertaa ne ovat järjestyneet ja luotan siihen, että näin käy jatkossakin.

Nyt on aika tattis moro- olo. Koirille sapuska, iltapesulle ja nukkumaan. Ette saa nyt kuvia. Ei jaksa. 😀 Hyvää yötä!

Pennut täyttävät tänään 7 viikkoa. Jestas miten aika on mennyt kuin siivillä! Kuvittelin, että tässä kohtaa olen jo valmista kauraa lähettämään heidät omiin koteihinsa. Ehei, lasken päiviä, jotka vielä SAAN olla heidän kanssaan, siitä huolimatta että Maija on jäämässä kotiin ja 2 urosta etsii vielä vahvistusta omille kodeilleen. Kuitenkin sille yhdelle koittaa eron päivä 1-2.10. Apua! Miten mä selviän siitä??! Tiedän pennunomistajan selviytyvän ja pennun selviytyvän, mutta silti. Hän on minun pieni muruseni <3

Pennut voivat hyvin ja Myrsky voi hyvin, se on tietenkin pääasia. Myrskyn naama kertoo, että hän ei ehkä halua enää kauaa olla pentujen kanssa vaikka toisaalta hänen hoivaviettinsä ajaa sen yli. Imetyksestä luopuminen onkin meillä ollut luultua haastavampaa. My imettää edelleen aina kun pennut haluavat. Imetykset eivät tosin enää ole niinkään ruuan tarvetta vaan hetken mamman lähellä oloa ja pieni hörppy. Myrskyn mielestä pennut saavat tehdä mitä haluavat. Kertaakaan en ole kuullut sen murahtavan kellekään komennusmielessä, leikkimielessä kyllä. Ollakseen niinkin tarkka noin muutoin esim. hierarkisista asioista niin näitä pentuja se ei vielä koske.

Pentujen kanssa on käyty jo ensimmäisiä kertoja autoilemassa ja ihan oikeassa metsässä. Reissut ovat menneet yli odotusten ja äärimmäisen hienosti. Kyllä nämä vaan ovat reippaita pentuja! Automatkalla ensin vähän itkuttaa, mutta nopeasti he rauhoittuivat. Mieltäni erityisesti sykähdyttää juuri se hetki kun jokaisen pennun tassut osuvat maahan. Häntä töttöröllä he lähtivät tutkimaan uutta maisemaa. Myrsky lähti ensimmäisellä kerralla mukaan lähinnä varoiksi, jos heitä jännittäisi. Katin kontit, Myrsky tarvittiin pitämään huolta kauemmas karanneista pennuista 😀 Typerää rajoittamista -tuumasivat pennut! Toisella kerralla Myrsky ei ollut mukana, eikä he kyllä äitiään muistaneet kun metsässä oli niin kivaa. Kolmannella kerralla My lähti mukaan, ihan omistakin tarpeistaan johtuen ja toivoin sen myös auttavan lauman koossa pysymisessä. Hänen tulkintansa oli, että pennut kyllä pärjäävät vähän kauempanakin, joten me ihmiset sitten hoidimme hänenkin osuutensa.

Pari päivää sitten  he olivat päässeet murtautumaan pentulan liukuovikaappiin ja alatasolla oli Myrskyn oma pentukansio ja pari muuta tärkeää paperia. Myrskyn luovutuspaperi oli luettu tarkasti. Onneksi juuri se paperi, koska My ei todellakaan sitä paperia tule tarvitsemaan.

Pari päivää sitten  kuuntelimme naapurin tekemää remontin ääntä. Aivan uusi ääni. Hiukan jännä, mutta tekee hyvää pennuille kuulla kaikenlaisia ääniä. Niin, aikaisemmin ajattelin, etten päästä pentuja keittiöön pissimään sitäKIN mattoa. Luovuin ajatuksesta vuorokaudessa sillä ymmärsin, että keittiössä kattilat kolisee ja tiskari jyllää ja muita kodin normaaleja ääniä. Mikron kilahduksia he kuuntelevat korvat höröllä, se tietää heille ruokaa! Joten pennut pissatkoon sen maton sitten. Pesula hoitaa maton sitten aikanaan. Keittiökokkailut ovatkin kertoneet, että oikea ratkaisu, eivät he ole moksiskaan keittiön kolinoista. Pennut saavat tulla katsomaan tiskarin tyhjennystä ja täyttöä. Ja oikeastaan, ehkä halusinkin uuden maton keittiöön 😀 Sitä siis myös on hiukan maisteltu, juuri siitä mistä Myrsky itse pentuna aloitteli…

Pääsääntöisesti jokaisena aamuna ja myös toki illalla meillä on melkoinen ralli menossa. Pennut leikkivät ja juoksevat rallia pitkin asuntoa. Aika kivasti he tekevät pissa-alustoille tarpeensa jos sellaiselle on riittävän lyhyt matka. Välillä alustat viilettävät pitkin asuntoa ja pentulaa, välillä pyyhkeet ja muut pehmeät pentualustat ovat nurinniskoin milloin missäkin. Pissa-alustoja silvotaan ja mikä riemastuttavinta vesikuppi on aiheuttanut useita tulvia. Milloin siihen loikataan ja milloin sitä kuljetetaan alustasta repimällä 😀 Ai että, miten laminaatti tykkää! NOT! Vaikka olisi kiva suojata laminaatti vesikupin alta, pennut ovat opettaneet että vähiten tulvaa aiheuttaa se, ettei keraamisen kupin alla ole yhtikäs mitään. Ei tule houkutusta vetoleikkeihin. Ennen pentuja jo tosin asennoiduin siihen, että laminaatti kestää sen minkä kestää ja sitten se vaihtuu muovimattoon pentulassa. Kaakelikin voisi muuten olla kätevä vaihtoehto, mutta meillä on kylmät lattiat niin kaakeli se vasta kylmä olisikin eli ei vaihtoehto. Vesikupista on kyllä sanottava, että pennut lienevät nyt oppineen sen paikan eikä lähipäivinä ole enää niin ollut tulvia. Hehe, ei pidä nuolaista liian aikaisin, eilen joku ehti käväistä uimassa 😀

Tänään jään vielä 2 viikoksi pentujen ”äitiyslomalle” Ihanaa!! Tänään illalla käymme Espoossa eläinlääkärin tarkastuksessa ja silmälääkärissä Vetsonilla. Sirut pennuilla on jo niskassa. Siruttamisesta he eivät olleet moksiskaan. Pentujen rekkarit ovat saapuneet ja turhaakin turhempaan Ruokaviraston rekisteriin heidät on jo ilmoitettu. Kaikki muutkin pentupaketin ainekset ovat jo kasassa. Nyt mulla on paremmin aikaa alkaa tarjota heille yksilöllistä aktiviteettia ulkoilun ja leikin lomassa. Ihanaa puuhaa siis luvassa seuraavalle 2 viikolle <3

Kahden pojan kotiasiat ovat vielä hiukan keskeneräisiä, mutta näyttää oikein hyvältä. Ihania ihmisiä olen saamassa mukaan porukkaan <3

Osa kuvista on omasta kännykän kamerasta, osa rakkaan ystäväni Veeran kännykästä, osa vanhempieni kännykästä ja osa pennunkatsojien kännykästä. Valinnanvaikeuden vuoksi tähän päivitykseen tulee nyt roppakaupalla kuvia.

Pennut kasvavat hurjaa vauhtia. He eivät enää ole mitään pieniä marsuja, vaan ihan koiran näköisiä ja oloisia tyyppejä. He ovat saaneet terävät naskalit suuhunsa ja niitä myös käytetään. Maija on erikoistunut minun varpaisiini. He alkavat olla kiinnostuneita lattian moppaamisesta ja siivoamisesta, tähän asti sitä on saanut tehdä todella rauhassa 😀 Hip hei hei helpot ajat 😀 Pissa-alustat viilettävät pitkin pentulaa.

Tällä viikolla ollaan vihdoin päästy ulos kun aurinko on suorastaan porottanut taivaalta. Ensimmäisellä kerralla Maija oli ensimmäinen, jonka tassut osuivat nurmelle. Se hetken pällisteli maailmaa ja lähti sitten häntä töttöröllä tutkimaan uutta tilaa. Sitten saapuivat merlepojat. He eivät heti olleet täysin vakuuttuneita, että tämä on hyvä suunnitelma, mutta reipastuivat nopeasti ja lähtivät tutkimaan maailmaa. Välillä he kävivät hakemassa tukea luotani. Trikkipoika, tuo elämäniloinen hännänheiluttaja, olikin suorastaan haltioissaan! Tassujen osuessa nurmelle, häntä lähti vispaamaan ja samointein sälli lähti katselemaan huudeja hännän heiluttaessa koiraa. Nyt loppuviikosta kaikki huitelevat menemään ja tappelevatkin niin pirusti 😀

Asumme ns. landella mutta pihamme alapuolelta kulkee vilkas tie ja frisbeegolf radan parkkipaikka on juuri pihamme kohdalla. Vilkasta liikennettä ja sen ääniä siis on tarjolla. Pennut eivät olleet moksiskaan!

Maanantain punnitus osoitti, että  Pikkumies ei muuten enää ole edes niin kovin pieni. Painoeroa toisiin on enää 100g, kun se aiemmin on ollut sellaista 400g luokkaa. Muiden paino oli +1800g ja pikkumies 1700g ja risat, Joka viikko on hän onkin tykittänyt parhaita painonnousuprosentteja. Tykkään kovasti pikkumiehen kropasta, vähän sportimman näköinen ja erittäin jäntevä pönöttäjä.

Tähän aikaan vuodesta nurmi tahtoo olla märkä vaikka aurinko paistaa koko päivän. Niinpä ulkoilut ovat rajoittuneet siihen asti kunnes pennut pysyvät hereillä. Kostella nurmella kun ei voi makoilla. Koko ajan pidempiä hetkiä he jaksavat olla kyllä hereillä. Ulkoilu on heistä hirmu kivaa, mutta myös väsyttävää.

Pentujen katsojia ja palluttajia meillä on riittänyt paljon ja se on valtavan ihana asia. Loistavaa sosiaalistamista. Käy kyllä myös työstä pysyä kartalla kuka on tulossa milloinkin 🙂 Itse kun en ole mikään ajanhallinnan mestari.

4 pennun pentueessa tämän hetken tilanne on sellainen, että 2 pennulla on varma koti. Maija jää kotiin ja yhdelle olen löytänyt aivan helmiäisen paikan pk-seudulta. 2 muuta on työn alla.

Oikeastaan tapahtumia ei sinänsä ole kovin paljoa, meillä on ollut hyvä viikko. Mutta kaikenlaisia pieniä merkkipaaluja on saavuteltu.

Pennut jaksavat pikkuhiljaa olla enemmän hereillä ja he ovat alkaneet leikkiä. He tiedostavat ympäristöään koko ajan enemmän ja selkeästi he tähyilevät jo elämää laatikon ulkopuolella. Maija onkin kunnostautunut pyrkimään pois laatikosta. Tätä kirjoittaessa perjantaina hän onkin jo kiipinyt yli laatikosta kolmesti. Trikkipoika on seuraavana tulossa, mutta ei vielä ole onnistunut.

Tänään lauantaina ollaan askaroitu laatikon etureuna pois. Muu laatikko saa jäädä vielä paikoilleen, sillä haluan säilyttää heidän tutun tarpeiden tekopaikan ennallaan. Tarpeiden tekoon pissa-alustoja toki viljellään muuallekin, koska ei pieni pentu ehdi etsiä pitkää matkaa sitä toivottua alustaa. Hienoa on ollut huomata, että he yrittävät olla siistejä ihan luonnostaan. Matot meillä pysyvät lattialla ja niitä räsymattoja etukäteen jo roskalavaryhmästä myös pennuille hankin, sillä tassuilla pitää olla pysyvä alusta. Liukkaampaa laminaattia jää kuitenkin hiukan olemaan, oppivatpa siinäkin sitten liikkumaan. Trikkipoika ja pikkumies nukkuivat täysillä akkuporakoneen askaroidessa 4 ruuvia irti.

Keskustelimme juuri puolisoni kanssa, että mitä tehdään pentujen ollessa 5-6 viikkoa, jolloin me molemmat olemme töissä. Myrskyllä täytyy olla pääsy pentujen luokse, mutta hänellä täytyy olla myös mahdollisuus päästä pentuja ”karkuun” silloin kun ei ole aika tissitellä ja hän haluaa levätä. Pentulassa tätä mahdollisuutta ei ole Myrskyllä, enkä nyt keksi sinne sopivaa turvapaikkaa vietäväksikään. Joten pennut saanevat olla pentula-olkkari tilassa työpäiviemme ajan. Huh heijaa, meillä vainen taitaa olla hiukan siivottavaa kotiutuessamme 😀

Raitapaita MrCC on useimmin hereillä ja virkeänä leikkimässä ja vaatimassa ohjelmaa. Hän selkeästi on toiminnallinen ja utelias tyyppi. Edellispäivänä todistin kuitenkin Maijan virtapiikkiä sapuskan jälkeen. MrCC kuitenkin päätti nukkua, kai sitä joskus nukkuakin täytyy. Kaikki pojat olisivat niin halunneet nukkua, mutta hän kävi sinnikkäästi yrittämässä jos joku viitsisi vääntää hänen kanssaan. Lopulta trikkipoika heräsi riittävästi ja tarjosi vastusta pontevalle Maijalle. Kai sitä on pakko kun toinen käy ylle puremaan kuin yleinen syyttäjä 😀 Tai Justiina kaulimen kanssa 😀 Taidan pettää itseäni kun yritän nimetä hänet rauhanomaisesti Maijaksi toivoen nimen olevan enne. ”Molla-Maija” eiku Myrskyluodon Maija. Vahva nainen oli hän. Kuten meidän Maija.

Pennut syövät nyt raakaa jauhelihaa ja Royal Canin Starteria. Myrskyn osalta väli pitää huolehtia myös, että hänen maitobaarinsa tyhjennetään, koska jauheliha-aterian jälkeen pennut nukkuvat tosi pitkään tyytyväisinä. Ettei tule mammallekaan liian tukala olo.

Pennut ovat saaneet hampaat. Hyvin voi jo tarttua mummin tunikan reunaan ja legginsien varteen ja vähän retuuttaa 😀

Aloitin työt alkuviikosta Esan lomaillessa vielä. Pari ekaa yötä nukuin vielä pentulassa, mutta olen nyt 2 yötä nukkunut omassa makkarissa, sillä pakko myöntää että olen nyt 2 edellistä yötä nukkunut paremmin ihka omassa sängyssä. Töistä on kyllä ollut kova kiire päästä kotiin ja saada pentu syliin <3  Jatkossa myös pennuilla on käytettävissään koko pentula, en halua unissani litistää viereen kömpinyttä pentua. He eivät kuitenkaan sillä tavalla enää tarvitse minua joka hetki vierelleen tarkistelemaan asioita.

Turkulaiset silmälääkärit sitten päättivät lomailla kaikki, juuri meille tärkeällä 7.viikolla. Joten päädyin varaamaan silmätarkastusajan Espoosta Vetsonilta. Arvostettu collieiden silmätutkija Lotta Axelsson, joten ajomatka ei harmita pätkääkään. Jokatapauksessa pitää pakata kvartetti autoon ja ajella jonnekin Paimiosta. Sinänsä ei suurta eroa ajaa motaria Turkuun kuin Espooseen.

Sirutusaika on varattuna, siruttaja (ystäväni) tulee kotiin. Mahdolliseen jalostuskäyttöön suunnitellulla Maijalla tulee olemaan Myrskyn tavoin lämpösiru, jonka tilasin erikseen netin kautta kotiin jo valmiiksi (nettikauppa Kivuton). Pojat eivät niin hyödy lämpösirusta, joten tavallinen siru heille. Oli hirmu kätevää mitata Myrskyltä lämpöjä synnytyksen lähestyessä sirunlukijalla. Pitää vain huomioida lukijan näyttävän tasan asteen vähemmän kuin pyllystä mitattuna.

Viikonloppu on meillä rauhallinen, pari työystävää saattaa tulla katsomaan pentuja huvikseen. Pennut pärjäävät jo kivasti hetken ilman Myrskyäkin, ehkä lähdemme hiukan katselemaan lyhyelti sieniä niin saadaan Myrskyllekin mukavaa puuhaa pennunhoidon lomaan. Sienimetsän sijaan päädyimme kuitenkin lyhyeen tottistreeniin. My oli aivan onnessaan ja oli tosi taitava. Mutta sippasi myös nopeasti koska ei olla aikoihin tehty ja varmasti pennut veronsa myös vievät. Myrsky on edelleen todella tarkka pentujensa kanssa, tai sanotaanko että sopivan tarkka. Hän tietää milloin häntä tarvitaan ja käy tarkistamassa tilannetta itsenäisesti.

Pentujen maailma siis laajeni tänään lauantaina. Oli ilo seurata miten he lähtivät tutkimaan maailmaa. Maija oli heti häntä töttöröllä menossa, hän toki oli ottanu etumatkaa paristi tutkimalla jo lääniä omatoimikävelyillään. Trikkipoika ja raitapaita MrCC lähtivät myös heti tutkimaan maailmaa, aluksi häntä oli alhaalla, mutta nousi sieltä kyllä nopeasti. Pikkumies oli täydessä unessa 😀 Mutta hän lähti tutkimusmatkalleen reippaana heti herättyään. Jälleen kerran MrCC tuntuu uteliaimmalta, hän on jo käynyt tutkimassa myös pentulan portin rakenteita, maistanut trimmipöydän jalkoja jne. Toivoisin niin kovasti hänen pääsevän harrastavaan kotiin, sillä hänellä voisi olla edellytyksiä uteliaana ja virtaskana kaverina annettavaa sille yhdelle tärkeälle omalle ihmiselleen.

Monilla tutuilla kasvattajilla on parasta aikaa pennut (sileä ja pk.collie) ja huomaan että ensimmäisiä poseerauskuvia otetaan neliviikkoisina. Mulla on myös kova palo päästä kuvaamaan lapsoset. Laatukuvia en lupaa, mutta toivottavasti jonkinlaiset. Minähän olen täysin jäävi heitä arvostelemaan, täydellisiähän he ovat <3 Mutta siitä huolimatta toivon saavani kuvista kokeneemmilta kommenttia rakenteesta. Pennun rakenteen arvioijana en ole ansioitunut millään tavalla eikä se vahvuuteni ole aikuiskokoisellekaan. Sanotaanko näin, että osaan katsoa mikä näyttää omaan silmääni hyvälle mutta perustelut ovatkin sitten muiden konkareiden näkemyksiä. Katsotaan olisiko viikonloppuna hyvä sauma ensimmäisille pönötyskuville 😀 Se tulee olemaan niin hauskaa! Edes se yrittäminen! 😀

Pennut nukkuivat tänään niin makoisasti, että päätin lähteä pikaisesti tekemään ystävän kanssa tottistreenit tähän lähelle. Myönnetään, että ajatus jäi pentulaatikolle, mutta oli ihanaa nähdä miten onnessaan My oli vaihtelusta pentuarkeen. Hän teki hyvän treenin, joskin sippasi myös nopeasti. Oleellinen, eli yhteinen leikkihetki, tehtiin.

Onnellinen mamma palasi laatikolle ja hän jaksaa rakastaa taas pentuja paremmin mielin (no ei ole ollut ongelmaa siinä kyllä!). My on alkanut toimia myös erotuomarina pentujen nahinoinnissa. Hänen tarvitsee vain ilmestyä paikalle ja pennut rauhoittuvat.

Pennut täyttivät tänään 3vko ja sen kunniaksi pääsivät puntarille. Eilen jo aloitimme jauhelihan maistelun koska harjoittelimme yhdessä Esan kanssa miten homma toimii tätä ja tulevaa viikkoa varten, koska aloitin itse työt ja Esa on vielä kotona pentujen kanssa. Minähän itse tässä toki myös harjoittelen, mutta ohjaan myös Esaa miten toimia saamieni ohjeiden mukaan.

Ensimmäisellä kerralla Janne, tuleva pennunomistaja, oli mukana auttamassa. Muistan itse miten ihanaa oli saada olla mukana kun My itse sai ensimmäisen kerran jauhelihaa. Ikimuistoinen hetki. Miten sopivasti Jannen vierailu siis osuikaan!

Ensin pennut eivät tuntuneet ymmärtävän jauhelihasta mitään. Piti ihan laittaa pieni murunen suuhun siinä missä My itse heräsi täydestä unesta täristen syömään herrrrrkullista jauhelihaa. Edelleen hänen mielestään nimenomaan elintarvikelaatuinen jauheliha on hänen herkkuaan. Laatutietoinen nainen, eipä yllätä 😀 Nämä natiaiset maistoivat, ja halusivat lisää! Sitten vedettiin jo ahmien. Onneksi meitä oli useampia käsiä!

Esa antoi jauhelihaa aamupäivällä. Töistä palatessani odottelin heidän heräämistään ja sitten vetivät esihörpyt tissiltä, koska jauhis oli vielä liian kylmää. Sitten punnitus ja lopuksi jauhelihaa. Nyt ei tarvinnut enää yhtään pätkää houkutella, he todella tiesivät mitä on JAUHIS! Kolme suurinta vetivät ahmien kitaansa omat annoksensa. Pikkumies syö hieman hitaammin, pitää katsoa jatkossakin että hän saa oman osansa. Syötyään he sippasivat sekunnissa. Tjaa-a. Tätä kirjoittaessa kellon on klo 20. Lieköhän he heräävät ajoissa syömään vielä kertaalleen jauhista, en kuitenkaan ajatellut laittaa herätyskelloa sitä varten. Huomenna ruokaan lisätään Royal Canin Starteria. Vatsanpuruja heille ei ole tullut jauhelihasta. Päinvastoin, nukkuvat todella sikeästi. Jauhelihan jälkeen tyypit sippasivat välittömästi.

Ja mitäpä se puntari näytti sitten. Kaikki ovat netonneet vähintään 400g viime viikosta, pari jopa 450g. Pikkumies on prosentuaalisesti kasvanut eniten, 39,2%. Seuraavana prosentuaalisena kasvajana tulee raitapaita MrCC 36,2%. Sitten trikkimies 32,7% ja Maija 32,2%. Maija kuitenkin on edelleen lempinimensä veroinen Paksu-Bertta painaen eniten, 1340g, MrCC 1288g, trikkipoika 1216g ja pikkumies 1016g eli hänkin on ylittänyt jo kilon rajan.

Ei kuvia tänään. Anteeksi. Punnitus ja jauhelihat ja eka lomanjälkeinen työpäivä vei voimat. Ja halusin vaan sylitellä vauvoja oltuani ekan kerran niin pitkään pois. Taisi olla mummilla vähän kova pala olla erossa työpäivän ajan…

Nukun edelleen pentulassa patjalla heidän lähellään. Ei minun varmasti enää tarvitsisi, mutta peti on ok ja pennut nukkuvat yöt metelöimättä niin mikäs minun siinä on ollessa. Uskoakseni tämä asetelma hiljaisuudesta tulee kyllä muuttumaan. Esa pärjää makkarissa kyllä 😀

Koiran sosiaalisuus on laaja käsite, ja kattaa monenlaisen sosiaalisuuden. Koiralle asetetaan myös valtavan paljon vaateita, mistä kaikesta sen pitää selviytyä sosiaalisuuden kannalta ollakseen hyväksytty yhteiskunnan eläjä. Koiran tulee olla sosiaalinen kaikkien ihmisten kanssa, koiralta odotetaan myös suurta sosiaalisuutta toisia koiria kohtaan. Sosiaalisuuteen lasketaan tietysti myös monenlaiset arjen asiat, sitä että se on tottunut liikkumaan ihmisten ilmoilla, kohtaamaan polkupyöriä ja aivan kaikenlaista.

Koiralle tulee näyttää maailmaa jo pennusta pitäen. Silloin se oppii tuhatkertaisesti paremmin ja helpommin uusia asioita. Pieni pentu ei vielä osaa erottaa onko tämä vain aivan normaali asia johon nyt vaan totutaan vai onko asiassa sittenkin jotain epäilyttävää. Varsinaiseen pentuoppaaseeni olen kirjoittanut pitkät pätkät sosiaalistamisesta, enkä ajatellut palstatilaa käyttää nyt siihen.

Mitä sitten tulee meidän perheeseemme,  niin edesmenneet 3 collienarttuani olivat kaikki sosiaalisia ja tulivat toimeen asioiden kanssa. Käytin tähän myös aikaa pentuna. Kaikesta ja kaikista ei tarvitse pitää, mutta mielellään kyllä sietää. Myös Myrskyn katson olevan sosiaalinen, tietyin ehdoin. Se oikeasti puhuu koiraa hyvin. Myrsky on ensimmäinen narttuni, joka on näin reviiritietoinen ja ylipäätään näin tulinen. Urosten kanssa sillä ei ole mitään ongelmia. Narttujen kanssa ongelma on siinä, että Myrsky haluaa katsoa tarkasti kuka paikanpäällä olevista nartuista on pomo. Hän ei ihan hevillä aio olla se kakkonen. Ai niin, pikkukoirien kanssa ei ole ongelmaa narttujenkaan kanssa, koska My laskee että hän on pomo pelkästään jo kokonsa puolesta. Kaikesta huolimatta Myrskyllä on myös narttuja hyvinä ystävinään eikä hän vieraitakaan heti röykytä. Paitsi seinänaapurien bortsutyttöihin täytyy pitää reilu haju- ja näkörako.

Ja kun sitten ollaan tilanteessa, että seinänaapurilla on myös samantyyppiset nartut kotona, joiden reviirille me tulimme heiltä kysymättä, niin ei ole varmastikaan kenellekään yllätys että koirien osalta homma ei ole ollut riidatonta. Olen toki pahoillani naapurin bortsuladyjen puolesta siitä, että he saivat uudeksi naapurikseen täpäkän, reviiritietoisen nartun. Ennen heillä ei ollut koiraa naapurissa ja he saivat huolettomammin ulkoilla niin etu- kuin takapihallakin. Meidän muuttomme tähän asuntoon on tuonut heillekin muutoksia elämään ja heidän omalle reviirilleen. Tilanne aiheuttaa toki stressiä molemmissa kodeissa, mikä on tosi harmillista. Luojan lykky on kuitenkin, että me ihmiset tulemme toimeen ja tiedostamme tilanteen ja molemmissa kodeissa pyritään ehkäisemään kohtaamisia.

Ikävämpiä kohtaamisia on kuitenkin valitettavasti ollut 3 inhimillisistä virhearvioista johtuen. Viimeisin vajaa viikko sitten minun virheeni vuoksi. Myrsky pääsi livahtamaan etuovesta juuri kun naapurit olivat ulkona. Se oli aivan kauhea tilanne, koska pennutkin kotona. Onneksi vahingosta ei aiheutunut tukkapöllyä kummempaa. Jatkossa meillä pidetään tiukasti eteisen väliovi kiinni ennen kuin ulko-ovi avataan. Heti kun sain Myrskyn takaisin sisälle, palasin tietenkin juttelemaan naapuriin, kysymään heidän vointinsa. Huohotin, tärisin ja parahdin itkuunkin. Ihana naapurini otti minut halaukseensa ja rauhoitti minut. Palasin takaisin kotiin ja näin, että Myrsky tiesi mokanneensa. Se tuli hyvittelemään minulle tapahtunutta. Kun se oli rauhoittunut, se vaipui syvään uneen. Seuraavalla lenkillä se varmasti muisti tapahtuneen, mutta pääsimme yllättävän hyvin tekemään rauhallisen pikkulenkin.

Koiranomistajia on kaikenlaisia. Niitä sellaisia, jotka eivät osaa lukea omaa koiraansa ja jotka eivät kouluta koiraansa kutakuinkin lainkaan. Sesse on puhtaasti lenkkikaveri. (Eikä siinäkään mitään pahaa ole, mutta joskus se vain aiheuttaa ongelmia) Ja onneksi kuitenkin valtaosa asiallisia ja koiransa tuntevia ihmisiä ja vielä kolmaskin ryhmä ovat aktiivisesti koiransa kanssa harrastavat ihmiset.

Vaikka meillä on tämä narttujen vihasuhde naapuriin, niin siitä huolimatta olen tosi iloinen, että juuri he ovat naapureitamme. Naapuri on monitaituri myös koirasaralla, ja olenkin saanut paljon neuvoja ja on kiva turista nähdessämme koira-asioista kun vastapuoli tietää mistä puhun. Myös tuoreen kvartettimme hoitoon olen saanut tärkeitä neuvoja <3

Ja jotta kellekään nyt ei jäisi kuvaa, että Myrsky on täysin epäsosiaalinen kotipihallaan, niin kerron että rivitalon toisessa päässä asuu mäyräkoirauros, jonka kanssa Myrsky leikkii kun kohtaavat. Siitä huolimatta, että ollaan molempien omalla reviirillä. Naapuritalossa meidän päädyssämme asuu myös 2 ihastuttavaa vanhempaa pk.collieladya, joiden kanssa My on hyvissä väleissä.  Urosten kanssa ylipäätään My tulee hienosti toimeen, selkään ei ole asiaa hypätä, mutta komentamisen jälkeen hän leikkii jälleen. Myrskyllä on myös narttuja hyvinä ystävinään. Parhaan ystäväni Veeran pk.collietytöt Hulda ja Hertta. Hulda on Myrskyä vanhempi, itsevarma narttu, jonka kanssa My vetää tassua lippaan. Myrsky on kyllä käynyt hiukan tökkimässä kepillä jäätä, mutta Huldan itsevarmuus on pitänyt hänet tilanteen yläpuolella. He eivät varsinaisesti leiki yhdessä, mutta tulevat toimeen ja voivat olla vapaana pihassa ja lenkillä. Meidän omistajien tehtävänä on pitää ennakoimalla huoli siitä että näiden kahden nartun välit säilyvät. Myrskyä nuoremman Hertan kanssa sitten My leikkii ja välit ovat erinomaiset. Herttakin on jo kasvanut viittä vaille aikuiseksi nartuksi, eikä sekään mikään lapatossu ole. Hymyilevä elämäniloinen neitokainen, jolla on pitkä pinna, mutta pinnan katkettua sieltä kyllä lähtee tulinen palaute. Luojan lykky, että nämä tytöt tulevat toimeen, sillä olemme tietenkin tekemisissä nimenomaan koiratouhuissa parhaan ystäväni kanssa jopa useita kertoja viikossa.

Vaikka collie ei sinänsä olekaan koirapuistokoira, niin sen kanssa pystyy kyllä käymään siellä tietyin ehdoin. Koirapuisto EI ole pentujen paikka, ei pienten eikä vähän vanhempienkaan pentujen. Koirapuistoon mahtuu kaikenlaista tallaajaa, jotka nyt vain sattuvat omistamaan koiran eivätkä sinänsä ole kiinnostuneita lukemaan koiransa tai muiden koirien elekieltä. Niin moni turha rähäkkä/vahinko olisi estettävissä… Myrsky käy koirapuistossa vain tarkasti valikoitujen ystävien kanssa. Muutama hyvä tuttu riittää. Ei se määrä, vaan laatu. Mikäli puistoon on tulossa joku sellainen, josta My ei pidä, niin annamme suosiolla tilaa tulijalle ja poistumme itse vaikkapa remmilenkille jos vielä on liikuntatarvetta jäljellä.

Miksi sitten käymme koirapuistossa? Pääasiassa ajankin autolla kauemmas, jotta pääsemme kunnon metsään, jossa voin lenkkeillä koira vapaana suhteellisen rennosti pelkäämättä että kukaan tulee vastaan. Tai no, on meillä tässäkin kunnon metsää, mutta myös paljon muita metsässä liikkujia. Aika usein meillä on myös ystäväseuraa mukana niin Myrskylle kuin itsellenikin. Myrskyllä on suuri juoksemisen tarve. Noloa tunnustaa, mutta Myrsky on vähän huonosti hallinnassa, tai hän kokee voivansa päättää itse tuleeko luokse kutsuttaessa vai onko se muu kiinnostavampaa. Koirapuistot ovat myös paikka, jossa taudit tarttuvat helposti, kuten toki myös näyttelyt ja muut massatapahtumat. Kertaalleen meillä on ollut täitä. Tätä silmällä pitäen olen pitänyt Myrskyn pois koirapuistoista ja muistakin massatapahtumissa jo hyvissä ajoin ennen astutusta. Eikä meillä kyllä ole kiire palata puistoilemaan, sitäpaitsi tässä välissä olen löytänyt uusia kivoja metsiä, joissa voimme käydä vaihtelun virkistykseksi. Syksy sateineen on tulossa, koirapuiston nurmi menee todella kurjaan kuntoon. Kunnon suihkukeikkaa tietää sellaisessa kelissä urheilu. Talvella se on usein myös niin jäinen ettei voi kyllä missään nimessä antaa koiran juosta ettei se loukkaa itseään. Mutta aina ei jaksa lähteä sinne kauemmas autolla ja silloin puistoilu on ihan jees.

Myrskyn kohdalla olen päätynyt siihen ratkaisuun, että parempi kun Myrsky ei vapaana leiki muiden narttujen kanssa kuin Hertan ja Huldan kanssa. En näe syytä riskin ottamiselle että syntyy valtataistelu. Myrsky pystyy tervehtimään muita narttuja ihan kauniisti (paitsi naapurin) ja se riittää meille. Myrskyllä on kuitenkin omat kivat kaverit. Emme halua myöskään aiheuttaa traumoja muille, ja se on minun vastuullani.

AI NIIN, sikses oleellinen asia Myrskyn käytöksestä jäi kertomatta. Myrskylle  on suuri merkitys sillä, olenko minä paikalla. Minun läsnäoloni tuo hänelle jonkin egobuustauksen, jonka varjolla hän voi touhuta mielensä mukaan. Mikäli en ole paikalla, hän on paljon vieraskoreampi ja tulee juttuun erään tietyn pk.collienartun kanssa jonka kanssa ei tule toimeen jos minä olen paikalla. Itsestäni tämä on vähän ärsyttävä asia, koska haluaisin nimenomaan minun kanssani sen käyttäytyvän hyvin eikä päinvastoin.

Tähän päivitykseen ette saa nyt kuvia, ehkä lisään niitä myöhemmin, mutta nyt en ehdi. Tämä kirjoitus on jäänyt roikkumaan julkaisemattomana jo pidempään, niin tuuppaan sen nyt vaan tulevia pennunomistajiakin ajatellen näkyviin ja luettavaksi.

Pentujen toinen viikko on loppusuoralla ja he selkeästi jaksavat puuhata jo muutakin kuin nukkua. Ennen ja jälkeen sapuskaa on alettu tutustua maailmaan. Hiukan on jo kuroteltu laatikon reunojenkin toiselle puolelle, mutta seinä saa vielä hetken olla sillä aika usein kuitenkin tulee kavereista eksymisen tunne. Maailman on kuitenkin niin kovin suuri sitten laatikon ulkopuolella.

Päivitysten osalta on ollut pari päivää hiljaisempaa, johtuen kuvien lataamisongelmasta. Taisin kuitenkin onnistua jollain ihmeen tavalla.

Silmät ovat kaikilla avautuneet ja sen mitä pienistä silmistä toistaiseksi näkyy niin merleillä näkyy sinistä <3 He myös kuulevat jo.

Maija nukkuu edelleen paljolti yksin poikien ollessa läjässä. He tepastelevat jo kivasti laatikossa, ihan jokaisesta puhalluksesta ei kaaduta. He ovat alkaneet myös suullaan tutkia asioita; alusia ja toisiaan sekä My-mammaa. Ollaan ihan leikkisästi purevinaan, trikkipoika jopa leikki ravistamista kovin 😀 Hampaiden alkuja ei vielä näy, mutta pienen fritsun My näyttää jo saaneensa tissiinsä. Maitobaaria huolletaan Linolan-voiteella.

My itse on alkanut hieman itsekkäämmäksi, johon hänellä toki on varaakin. Aamuisin esimerkiksi hän on sitä mieltä, että ehtii hyvin käydä asioillaan ja syödä ennenkuin vauvat tarvitsevat häntä.

Eilen Maijalla oli pieniä vatsanpuruja, mutta muutoin pentue voi edelleen erinomaisesti. My hoitaa heidät itsenäisesti, tosin toivoo minun olevan läsnä. Tottakai hän on myös saanut minut, mummin, henkiseksi tuekseen. Jollain tavalla koen jopa pientä syyllisyyttä siitä, että pentue on ollut minulle erittäin helppo. Kun kuulee muiden haasteista ja kurjistakin tilanteista. Edellispäivänä ja eilen olen jopa ehtinyt hioa ja öljytä kaikki pihakalusteet. Tiedostan toki, että kohta en ehdi muuta kuin hoitaa pentuetta, tarjota heille elämyksiä. Ensi viikolla pitäisi mennä jo töihin. Esa onneksi on vielä pari viikkoa lomalla.

Heiluriovet ovat alkaneet meillä kotona. Iloisia ja kiinnostuneita pennunkatsojia riittää ja se on ihan hurjan ihanaa. Ihanaa, että saan ystäviä kylään, mutta myös ihanaa, että pennut tottuvat monenlaiseen käsittelyyn ja erilaisten ihmisten tuoksuihin. Toivon lämpimästi meille vieraita, ihan joka päivä! <3

Eilen meillä kävi ihana Ystäväni Sanna ja hänen 12v tyttönsä Vilja, joka on myös rakas kummityttöni. Sekä mm. peko-treenikavereistani ystäväksi tullut Tuija. My toivotti heidät kaikki tervetulleiksi pentulaatikolle. Myös paras ystäväni Veera teki pikavisiitin laatikolle sienestysreissumme jälkeen. Miten outoa olikaan olla sienessä ilman koiraa!

Vaikka My ulkona on aina ollut pidättyvä vieraita kohtaan, meille sisälle on aina saaneet tulla täysin tuikituntemattomatkin. Nämä vieraat My on toki tavannut aikaisemminkin, joskaan ei kovin usein. Konkaricolliekasvattajana Sanna katsoi pentuja myös ”sillä silmällä” ja hän oli tosi tyytyväinen pentuihin. Minä itsehän olen tottakai enemmän ja vähemmän jäävi, vaikka tiedänkin pentueen olevan laadukas. Erityisesti pentueen hyvät alaleuat viehättivät häntä, sehän on rodussamme tärkeä asia että alaleukaa on riittävästi. Ihanaa myös nähdä, että eri ystävillä on eri suosikkeja pennuista.

Tänä aamuna heräsin pentulaatikosta kuuluvaan hurjaan murinaan. Pojat otti mittaa toisistaan 😀 Erityisesti MrCC tuntuu olevan kova murisemaan, leikin yhteydessä toki. Pikkumies taitaa tykätä haukkumisesta. Tästä alkaa minun opettamishaasteeni, että metelöimällä ei saa mitään.

Aika keksiä laatikkoon myös heille pieniä virikkeitä, ettei nyt pelkästään toisia tarvitse purra 😀 Hmmm. mitähän meiltä löytyisi sopivaa kokoa. Pehmolelu tai parikin, pieni pallo.. niin ja tietenkin lusikka saa mennä sinne jo tutustuttavaksi metalliseen materiaaliin metallista noutokapulaa silmälläpitäen. My kävi jo myös laatikon reunalla pohtimassa antaisiko sinne niille luun, päätti pitää itse, vielä 😀

Pennut ovat tänään tasan 2vko. Tai oikeastaan vasta illalla klo 22 tienoilla.

Olen jo kovasti odottanut, että pääsen punnitsemaan heidät. Lähinnä kyse on oman uteliaisuuteni tyydyttämisestä, koska kyllähän he ovat kasvaneet ihan hurjasti. Melkoisia mötiköitä. On tietenkin hyvä myös vaaálla varmistaa sopiva kasvutahti. Katsotaan kuinka kauan he mahtuu mun vaakaan 😀

Toinenkin etappi saavutetaan tänään, ensimmäinen madotus. Lääkkeenottoa ja antoa on jo harjoiteltu Cuplatonin kanssa, se on mennyt hienosti. Toivotaan, että saadaan matolääkkeetkin perille asti.

Aloitin tämän artikkelin kirjoittamisen heti kun sain kahvikupin eteen, koska tuskin tätä kerralla saan valmiiksi. Ja heti tulikin tauko, sillä pennut alkavat olla maitokoomassa sopivasti punnitusta varten.

Aloitetaanpa pikkupojasta. Syntymäpaino 152g–> paino viikko sitten–> 346g ja paino tänään 618g

Trikkiuros syntymäpaino 280g–>1vko 510g ja tänään 818g

Tumma merlepoika MrCC syntyessään 220g–>1vko 418g ja tänään 822g

Maija syntyessään 230g–> 1vko 502g ja tänään 898g !!

Ja mitäpä nämä lukemat minulle kertovat. Trikkipoika onkin yllättäen tänään 3.painavin, hänen oltuaan suurin lähes jokaisella edellisellä punnituksella. Tumma merleuros on kasvattanut painoaan aiemmin maltillisemmin, mutta on nyt yhtäkkiä ottanut kasvupyrähdyksen. Maija on todella ansainnut lisänimensä Paksu-Bertta painaen nyt vain karvan alle 900g ja on heittämällä pentueen suurin. Pikkumies on tuplannut painossa pelkästään viikossa ja kasvaa omaan tahtiinsa erinomaisesti. Se on edelleen muita pienempi, mutta tässä on vasta 2 viikkoa kulunut. Kyllä hän tulee saamaan täysin varmasti muut kiinni. Itselläni ei ole kokemusta milloin tämä virallisesti tulee tapahtumaan, mutta konkarit näin minulle kertovat. Ja onhan se todellakin niin, että pentueen suurin ei välttämättä aikuisena ole suurin, vaan voi jäädä jopa aikuiskoossaan muita pienemmäksi.

Tarkastellaanpa tilannetta sitten prosentuaalisesti.

Pikkumies on nostanut painoaan syntymäpainostaan 75,4% ja viime viikosta 44%. Trikkipojan vastaavat lukemat 65,8% ja 37,7%. MrCCn speksit 73,9% ja 49,1% ja Maija 74,4% ja 44,1%. Puolisoni matemaattisena ihmisenä innokkaana laski nämä puolestani. Ihanaa, miten Esa on edelleen mukana tässä jutussa ja ette muuten tiedä kuinka ylpeä hänkin on meidän pennuista! <3

Tähän asti päästessäni kello on jo humpsahtanut 21.30 asti 😀

Natiaiset saivat päivällä matolääkkeensä (Welpan) ja olen tosi iloinen että lääkkeenanto sujui hyvässä yhteistyössä. Hiukan irvistelivät maulle, mutta 99% meni perille sinne minne piti. Pikkumies saattoi jopa hiukan tykätä. Muistan miten hän tappeli tuttipulloa vastaan, joten odotin häneltä kiukunpuuskaa. Höpsis, fiksu nuorimies!

Niin ja kyllä jo tiedän, mihin tarvitsin tämän päivän painoja! Siihen, että jokainen pentu saa painonsa mukaisen annoksen matolääkettä 🙂 Ei ollut siis pelkkä mummin uteliaisuuden tarpeen täyttö.

Havaintoja laatikolta: Maija nukkuu edelleen usein yksin. Ei hän sentään erakko ole, pitää tietää aika ajoin kuitenkin että kaverit on maisemissa. Pennut myös syövät vaihtelevin välein. Välilä sapuskojen väli on vain reilun tunnin luokkaa ja välillä porskutetaan 4h päikkärit ja kaikkea siltä väliltä. Myrsky myös itse määrittelee onko tarjolla pidemmästi maitoa vai ihan vaan lyhyt syöttö. Joka kerta pennut ovat jääneet tyytyväisinä nukkumaan, joten täytyy uskoa, että Myrsky tietää. Trikkipojalla taitaa olla vahvimmat leuat/imu, päätellen siitä miten pitkään se roikkuu tissillä vaikka mamma jo seisoo/on liikkeessä. Tänään ehdin jo hengähtää syvään kun se viimein tipahti juuri ennen kuin olisi osunut laatikon reunaan Myrskyn hypätessä pois laatikosta. Hän itse ei ollut moksiskaan. Kävi nukkumaan tyytyväisenä.

Ylensyönti tai oikeammin sen seuraukset alkavat olla taaksejäänyttä haastetta. Vatsat toimivat hyvin eikä Cuplatonia ole enää tarvittu eilen ja tänään. Pennut ovat tyytyväisiä ja normaalilla tavalla hiljaisia. Mitä nyt vähän harjoitellaan haukkumista, murisemista ja nähdään unia <3

Tänään en ole ehtinyt juuri kuvailla pentuja. Ja toisaalta on niitä kuviakin jo aika paljon olemassa. Tänään olen harrastellut Tupperwarea, kuitenkin joka hetki valmiina keskeyttämään homman pentujen vuoksi. Arkihommiakin.

Kuvia ette nyt valitettavasti saa tähän. En jostain syystä saa niitä 2 ainoaa tämän päivän kuvaa ladattua tähän, enkä jaksa enää tähän aikaan alkaa perehtyä asiaan. Lataan ne galleriaan.

Me täytetään huomenna 2vko! Mutsi on edelleen hurjan rakastunut meihin, tottakai. Mehän ollaan upeita! My-mutsi rakastaa meitä myös kovasti <3 My huolehtii, ettei meillä ole nälkä. Maitoa on edelleen tarjolla enemmän kuin me tarvittais. Niinpä me ollaan saatu lisänimi ”pikkasen pläskit”. Meillä on ruokahalu kohdillaan, ihan jokaisella. Aina ei tiedetä onko nälkä oikeasti, mutta kun mami tuoksuu niin tissille lähdetään!

Tänään päivällä meillä oli masu niin killillään että jo vähän ahisti ja vähän kitistiinkin. Mutsi oli huolehtiva ja olisi tullut lohduttamaan, mutta tuo kasvattaja oli sitä mieltä että tissillä ei nyt voida lohduttaa. Meillä on sen verta tarkat nenut, että me kyllä tiedetään koska tissit on pentulassa paikalla. Tuo kaksjalkanen mamma päätti, että My joutuu portin taakse ja meidät rauhoitellaan silittelemällä. Oli sekin oikein jees ja tissistä olisi tullut toki vielä kurjempi olo. Pikkumies pääsi iskän syliin, ja nukahti sinne. Se kitisi pahiten siinä kohtaa. Maija, alias Paksu-Bertta, kitisi aamusta oikein kovasti. Kun iso kakka saapui, se hiljeni nukkumaan. Hyvä homma, koska se karjuu lujaa kun sillä on asiaa. Se on vähän semmonen hätänen tyyppi. Me pojat maltetaan olla pidemmällä hermolla.

Vaikka My tarjoilee maitoa niin nälkään kuin lohdutukseenkin, niin se on myös oppinut säännöstelemään tarjontaa. Välillä syöttö on vain tosi lyhyt heti ja hän päättää, että pennut tyytyvät tähän. Hän on myös ollut oikeassa, pennut ovat tyytyväisinä jääneet laatikkoon nukkumaan. Voi että kumpa koira osaisi puhua, niin monelta virhearviolta itse säästyisi. On kuitenkin helppo luottaa Myrskyn taitoon, hän on jo monen monta kertaa osoittanut hallitsevansa homman.

Iltapäivällä meidän kummitäti Veera, ton kaksjalkasen bestis, kävi kylässä. My oli niin onnessaan että hymyili etuhampaiden kera. Voi rakkaus! Kummitäti sai tärkeän tehtävän. Hän on aina hoitanut tuttujen koirien vaativat kynnenleikkuut. Näin tälläkin kertaa. Kunnia-asia oli päästä hoitamaan pentujen kynnet. Pennut käyttäytyivät moitteetta, maitokoomaa hyödyntäen. Ei liene kummitäti koskaan leikannut näin pieniä kynsiä, mutta nips naps homma oli hoidettu puolta nopeammin kuin allekirjoittanut itse olisi homman hoitanut. Arvostan! Sekä taitoa, että tarkkaa näköä! Kynsistä napsaistiin vain kärjet pois, ihan hyvä taas parin päivän päästä leikata se milli pois. Tottuvat käsittelyyn.

Pikkumies löysi tänään takajalkansa, kuvatodiste siitä, miten hän tutustuu siihen suullaan 🙂

Ja sitten loppuun se kuvapläjäys:

Hyvä ystäväni kysyi tänään asiallisen kysymyksen. Mitä sitten jos Maijalla yllättäen todettaisiin silmissä esimerkiksi coloboma, joka siis tarkoittaisi itselleni jalostushaaveista luopumista. Että jäisikö Maija siitä huolimatta kotiin? Heti en osannut vastata, mutta kotona asiaa vielä miettiessäni asiaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Kyllä, hän jäisi kotiin. Kasvattaminen ei ole minulle niin suuri juttu, että sen vuoksi luopuisin hänestä. Etsin ennemminkin kotiin jäävää sopivaa perheenjäsentä. Kyllä mun sydän on myyty Maijalle. Ainoa, mitä jännitän, on se miten My ja Maija tulee Maijan aikuistuessa juttuun keskenään. Kahta tappelevaan narttua en haluaisi pitää kotona, ei itseni takia, vaan koirien oman rauhan vuoksi. Portin takana elämiseen en usko tai halua elää sillä tavalla. Luotan Myrskyn taitoon kasvattaa pennusta itselleen sopiva juoksu- ja leikkikaveri. Minun tehtäväni on tarjota heille molemmille riittävästi omaa aikaa ja askaretta kanssani, niin että yhteiselo olisi mahdollisimman helppoa. Toivon mitä suurimmassa määrin, että toiveeni käyvät toteen.

Pentulassa pyyhkii hienosti. Pennut vetelee vieläkin maitoa massunsa aivan piukkaan kunneivät ymmärrä lopettaa ajoissa, joten he ovat saaneet masuhierontaa ja Cuplatonia. Kaikkinensa kuitenkin seesteisen rauhallista. Syöttövälit ovat nykyään pitkiä, yli 3h. My kyllä menisi kopalle, kun pennut ähisevät, mutta ähinä ei ole nälkää vaan ylensyöntiä. Kauniisti hän on totellut pienin vihjein annettuja ohjeita, että pennut pärjäävät kyllä. Sylittelemällä on saatu jatkoa seuraavaan syöttöaikaan. Nyt klo 19 aikoihin oli edellinen ruokailuaika ja My itse ymmärsi lopettaa tissittämisen kun katsoi pentujen olevan valmiita. Tissillä ne olivat vielä, mutta jäivät täysin tyytyväisinä nukkumaan Myrskyn poistuessa.

Pennut ovat tänään oppineet uuden taidon! Itsenäinen pissaaminen seisten! Wuhuu! MrCC kykeni jopa tapailemaan kakkaamisasentoa ja tekikin kakat seisten, joskin kovin hapuillen vielä. Aivan ihanaa seurata miten he kehittyvät joka ikinen päivä.

Kuvia on teille jakaa aiempaa vähemmän. Olen ottanut videoita heidän kävelyharjoituksistaan, enkä osaa niitä tänne liittää.

Huomenna olen menossa Paimioon Vistan markkinoille pitämään Tupperware standiä pystyssä 9-16. Se ei jännitä pätkääkään, sen sijaan jännittää miten kotona pärjätään. Kertasimme Esan kanssa ohjeet miten tulee toimia missäkin tilanteessa. Hän totesi, ettei ehkä muista puoliakaan ohjeista 😀 Jei, no mutta kiva! Ei vaan ihan oikeasti, kyllä mä pystyn luottamaan Esan klaaraavan homman. Pennuilla tai Myrskyllä ei nyt kuitenkaan ihmeitä ole odotettavissa. Hän lupasi sylitellä tarvittaessa. On myös tosi tärkeää, että Esa saa vastuuta. Ja miten ylpeä hän onkaan pennuista, meidän pienistä pentusistamme <3

Ensi maanantaina (nyt on perjantai) tulee täyteen 2vko. Sunnuntaina olen kuitenkin luvannut, että Myrskyn luottohenkilö ja kummitäti Veera saa tulla kylään pitkän Lapin reissunsa jälkeen. Miten musta nyt just tuntuu että Veera saa tehtäväkseen sekä punnita pennut, että leikata kunnet. Ainakin Maijan kynnet 😀 Veera on mun luottohenkilö kaikessa kouluttamiseen liittyvässä <3

Sitä luulisi, että suosisi jotakuta pentu-yksilöä. Ei. Jokaisella on oma äärettömän tärkeä paikkansa sydämessäni. Jokainen pääsee syliin tasapuolisesti ja jokaisesta pyritään samaan kuvia tasapuolisesti. Tasapuolisuus kaikessa on itselleni tärkeä asia. Vanhempani ovat siihen lahjakkaasti opettaneet. Jokaista rakastetaan tasapuolisesti. Siitä huolimatta uskallan sanoa ääneen, että tottakai Maijaa tarkkailen hiukan eri silmin kuin muita. Maija ei kylläkään aina voita kaikessa, ei hän turhaan ole saanut lisänimeään Nti Vaativa 😀 Ja en vaan voi itselleni mitään, että trikkipoikaan rakastuin ennen kuin se oli edes kokonaan ulkona synnytyskanavasta. Hänessä on SE jokin. Mutta se jokin ei ole pois näiltä kahdelta merlepojalta. Jos minulla suinkin olisi urokselle mahdollisuus tarjota koti kotoa, niin trikkipoika jäisi kotiin. Mutta kun ei ole. Tavallaan harmi, mutta tavallaan ei. On upeaa saada luovuttaa noin hienot nuoret miehet uusiin perheisiin. Uskon heihin vahvasti. En yleensä nosta itseäni kovin korkealle, mutta nyt on kyllä pakko sanoa, että meillä on upea pentue täällä kotona.

Tänään olen tyhjentänyt kaiken vapaa-aikani GoogleDrivea, jotta saan mahtumaan sinne lisää kuvia penneleistä teille ja talteen itselleni. Ostettu lisätilakin siis jo täyttyi.

Pennut tietenkin huolehditaan vimpan päälle. He tulevat AINA ykkösenä. Myös Myrskystä huolehditaan vimpan päälle. Rakas silmäteräni, hän tulee ilman muuta aina ja kaikessa ennen itseäni ja puolisonia. Heh, Esa joskus aikoja sitten taisi läväyttää totuudenkin ääneen. Puhun kuulemma koirallekin kauniimmin kuin hänelle. Auts, se sattui. Osui ja upposi. Ymmärsin tehdä korjauksen asiaan, tottahan minä häntä täysillä rakastan.

Myrsky saa runsain mitoin kehuja kaikesta tekemästään pentujen kanssa, hänelle mamman hyväksyntä on tärkeää. Häntä silitetään ja rapsutetaan vähän väliä. Psyykkisen jaksamisen koen olevan tärkeää sille tässä uudessa ja raskaassakin hommassa. Minähän se olen päättänyt haluta nämä pennut maailmaan itsekkäästä syystä. Onneksi hän kuitenkin rakastaa pentujaan pyyteettömästi. Eilinen ystävien käynti oli erityisesti Myrskylle tosi tärkeää, mamma oli hymyileväinen vielä iltapissatuksellakin.

Olen myös alkanut olla tiukempi Myrskylle huonokäytöksisyyden suhteen. Jos naapurin bortsutytöt jo ennestään olivat vaikea pala Myrskylle, nyt pentujen vuoksi tilanne on vielä haastavampi. Hyvän käytöksen vaatiminen olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Se vain itselleni on aina ollut se kaikkein vaikein asia koirankoulutuksessa. Tavallaan onneksi pennut eivät vielä kuule, mutta kohta kuulevat. Sitä silmällä pitäen haluan Myrskyn käytöksen olevan parempaa naapurin koiria kohtaan. Ja Maijahan on jäämässä kotiin. Ei tule homma pelittämään jos mulla on kohta hihnassa 2 tempoilevaa koiraa. Maijahan tulee mallioppimaan niin hyvät kuin huonotkin asiat, missä Myrsky näyttää käytösmalliaan. Ennen kuin lähtee ihan sivuraiteelle taas, niin lopetetaan tämä aihe tähän, ja jatkan sosiaalisuudesta seuraavassa artikkelissa.

Tämä pentue kasvatetaan Royal Caninin penturuualla, alkuun Startteria ja sitten penturuokaa. Miksi tämä ruokamerkki, juontaa juurensa jälleen Myrskyn kasvattajaan Marjoon. Hän on jo pitkään saanut hyviä tuloksia aikaan RC:n sapuskoilla. On myös totta, että usein vanhat tuotemerkit, jotka ovat pitäneet pintansa kiivaassa bisneksessä, ovat sen verran hyviä, että ovat menestyneet. Niissä täytyy olla jotain tosi onnistunutta, koska uudet ruokamerkit eivät ole onnistuneet jyräämään niitä pois markkinoilta.

Myrsky on aina ollut hyvä juomaan, mutta nyt juomisen merkitys on korostunutta maidontulon kannalta. No, me olemme jo todenneet, että maitoa tulee runsain mitoin, suorastaan liikaa. Vaihdan Myrskyn veden raikkaaksi monta kertaa päivässä, kukapa sitä ei tuoretta vettä mieluiten joisi.

Heti synnytyksen jälkeen Myrskyn oli vaikea lähteä pois pentukopalta pissalle ulos. Onneksi taloyhtiössämme asuu ihania ihmisiä pelkästään, enkä ole kuullut ainakaan soraääniä siitä että My kävi jokusenkin kerran etupihan nurmikolla pissalla. Kakalle se onneksi meni metsähallituksen puolelle, joka siitä nurmelta heti alkaa. Siitä myös kakat korjasin pois. Tarpeiden teon jälkeen sillä oli välittömästi hurja kiire takaisin laatikolle. Hän ihan huusi kiirettään, kun itse jäin tarkastamaan saaliin laadun. Aika pian päästiin kuitenkin sitten jo kokonaan metsäkaistaleen puolelle. Nyt käydään jo pidemmällä, toisella metsäalueella. Oikeasti emme mene pitkälle, olemme poissa pentulasta noin 15min ja tämä ajoitetaan pentujen maitokoomaan. Kauempaa en uskaltaisi olla itsekään poissa laatikolta eikä kyllä Myrskykään halua. Ulkoilut ovat siis tosi lyhyitä, mutta teemme niitä 4-6x päivässä. Pointtina on tietenkin tarpeille pääseminen, mutta myös liikkeen tarjoaminen Myrskylle. Sehän kuitenkin makaa laatikossa hyvin pitkälti. Asuntomme sijainti oli tarkasti harkittu nimen omaan koiran ulkoilua ajatellen silloin kun pari vuotta sitten ostimme tämän asunnon.

Synnytyksen jälkeen My on vielä vähän vuodellut kun kohtu on puhdistanut itseään. Laatikosta noustessaan olen putsannut peräpään ja samoin uudelleen lenkiltä tullessa. Nyt vuoto on jo lakannut ja pylly pesty häneltäkin. Myös pentujen napoja olen puhdistanut puhdistusaineella ja tops-puikolla usein.

Myrsky on saanut kuninkaallista privaattipalvelua suoraan laatikolle ruuan ja juoman muodossa. Nykyinen rouva tunnetaan palveluja vaativana prinsessana, joten erikoispalvelukset loppuvat kyllä pikkuhiljaa. Ajoittain vieläkin tilanteen mukaan tarjoilen ruuan Myrskylle suoraan laatikkoon, siinä vaihessa kun pennut on pesty ja ruokailu on loppusuoralla. Laatikossa se syö hyvällä ruokahalulla ja oikeastaan alkuun se suostuikin syömään vain siellä. Nyt se pystyy syömään jo keittiössäkin, mutta se näyttää niin närppimiseltä, että mieluummin vien sapuskat pentulaan, laatikon ulkopuolelle. Alussa tarjoilin vedet myös laatikkoon, nyt My käy enimmäkseen itse jo juomassa pentulassa olevasta vesikupistaan. Pentulalla siis tarkoitan pentuhuonettamme, en pentulaatikkoa.

Eilen illalla olimme jo kaikki käyneet yöpuulle, ja olin jo nukahtanutkin tavallaan mutta kuulostelin pentujen hetkellistä ähinää. Ne nukkuivat, mutta jokainen vuorollaan oli vähän levoton. Päädyin siihen ratkaisuun, että niillä saattaisi olla pissahätä. Taisin olla oikeassa. Myrsky oli täysin unessa, eikä se herännyt edes kun menin laatikkoon. Kevyesti herättelin sitä, mutta hän oli aaaaivan silmät ristissä. Tarjoilin hänelle pennut siihen kuonon eteen pestäväksi jokaisen vuorollaan. Sen jälkeen My jaksoi hiukan herätä ja pennutkin halusivat tissille. My nuoli jotakin alusista etutassunsa vierestä. Raukka pieni nukahti siihen, kieli kiinni alusissa. Rupesi vain pientä korinaa kuulumaan kun hän nenä rutussa siinä nukkui. Oli pakko tarkistaa, onhan se kunnossa, oli kyllä. Aivan tattis vain. My alkoi läähättää aika kovin, joten tarjoilin hänelle vedet laatikkoon ja joikin pitkän tovin. Sen jälkeen hän tissitti vauvat nukkuen itse täysillä.

Kaikenlaista muutakin seurattavaa asiaa on. Muun muassa pentujen navat etteivät ne tulehdu eikä napatyrää pääse kehittymään. Cuplatonia heillä menee vielä harvakseltaan. Myrskyn maito tulee nyt tisseistä niin kovaa, etteivät pennut tahdo ehtiä niellä sitä tahtia. Niinpä ajoittain on ollut rohinaa. Silittelemällä vähän rouheammin myötä- ja vastakarvaan se on saatu pois. Maidon meneminen keuhkoon ei ole hyvä asia, se voi aiheuttaa tulehduksen, keuhkokuumeen. Ei se ruoka ihmisenkään keuhkoihin kuulu, sama homma meillä.

My sai tänään harjauksen ja pikatrimmin. Tuntui että hän nautti yhteisestä hetkestämme. Ja koska sai herkkuja 😀

Ja kyllähän tässä taustalla tapahtuu kaikenlaista. Pentulaatikon alusia pitää vaihtaa ja tietysti myös pestä. Aika mones koneellinen jo pyörii. Alusten vaihto ei ole pelkästään esteettinen asia (pissa ja kakkaläntit ei ole kivoja valokuvissa) vaan ennen kaikkea hygieeninen asia. Märät, eritteiset aluset ei ole kiva/hyvästä kenellekään. Vaikka meillä nyt haiseekin pieru, niin likaisista alusista se vasta kuvottava haju lähtisi. Pikkuhiljaa pieru tulee toivottavasti vaihtumaan paremmaksi parfyymiksi.

Kännykkä on täynnä valokuvia, pennunostajien kanssa pidetään yhteyttä ja tutustutaan, ilmoitellaan pentue Kennelliittoon rekisteröitäväksi ja kohta muuten pitääkin jo varata pentujen lääkäri ja silmätarkastus aika. Ja mitähän unohdan nyt mainita. Ja täytyy sitä itsestäänkin huolehtia, että jaksaa huolehtia muista.

Tämän blogin kirjoittaminen on sellaista, että olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen aamu 8 ja nyt kello on 15.00. Yksi juttu on vielä kirjoittamatta, ja sitten kuvat perään sitten voi painaa Julkaise-nappulaa.

Meille on muodostunut mielestäni kiva aamurutiini. Aamulla herään kellon soittoon 07. Huomenet Myrskylle ja pennutkin siinä heräilevät ellei joku jo olekin tissillä valmiina. Kahvit tippumaan itselle ja odottelen kunnes maitokooma saavuttaa pennut ja vie untenmaille. Sitten Myrskyn kanssa ulos ja ruoka sille. Sitten on aika oman kahvin ja aamupalan. Sitten omien mielihalujen mukaan kotihommia /blogikirjoittelua ynnä muuta ja käyn tarkistelemassa pentujen vointia. Omat hommat täytyy suunnitella siten, että sen voi keskeyttää minä hetkenä hyvänsä. Blogikirjoittelu on siitä kivaa, että olen tässä aivan pentujen vieressä trimmipöytä ergonomisena toimistonani 😀 Eipä minua muuhun tarvita kuin laatikossa eksyneen pennun palauttamiseen sisarusten luo. Koko ajan vähemmän sitäkin, koska liikkuvat koko ajan paremmin ja siten malttavat itsekin vähän etsiä ennenkuin huutavat apua. Heillähän on vielä silmät kiinni. Nenä toki toimii, mutta sokkona on vähän vaikeaa suunnistaa sikses isossa laatikossa. Pojat tuntuvat olevan kärsivällisempiä. Maija kirkaisee kyllä kuuluvasti aika nopeasti henkilökuntaa paikalle. Tänä aamuna aamutoimemme kestivät noin 45min, laskettuna herätyskellosta siihen että sain kahvikupin eteeni. Hyvä tieto sekin, mikäli tarvitsisi tästä nyt akuutisti johonkin aamulla singahtaa. Aamutoimissa pääsen itse vielä helpolla Myrskyn siivotessa kakat. Kun pennut alkavat syödä kiinteää, kakkarumba siirtyy mulle.

Pentueen jälkeen Myrsky ja minä ansaitsemme saada hieronnat. My hierottiin myös juuri ennen astutusta.

Kuvissa tyytyväistä porukkaa aamutoimien jälkeen. Vatsat killillään ja tarpeet tehtynä on hyvä kellistää joko äidin viereen tai minun sänkyyni.

Tätä kirjoittaessa kello lähenee klo 16. Meillä on tänään ollut tavallisesta poikkeava päivä ja päivä on ollut valtavan ihana <3

Kerroin jo aiemmassa artikkelissa että eilisen myöhäisillan jälkeen My on nyt saanut olla vapaasti pentujen kanssa. Yksi viisaimmista itsenäisistä päätöksistäni.

Tekisi mieli kirjoittaa oikein isoilla kirjaimilla, että NYT meillä voidaan HYVIN! Koko perhe on tyytyväinen oloonsa, kaikin tavoin. <3

Väkisin on vielä kertaalleen pakko kirjoittaa kakka-asioista teille. Ehkä meillä oli tuota koliikkiakin, mutta kyllä, ummetus oli yksi syy myös. Olen nyt nähnyt jokaiselta pennulta kunnon isot kakat sinapin jälkeen. Eli vatsat ovat nyt lähteneet toimimaan kunnolla. Cuplatonilla oli varmasti iso apu että tulpat saatiin pois ja sitä on nyt kotona varalla jatkoonkin.

Myrsky on nyt ollut vapaan halunsa mukaan pentujen kanssa. Se itse on selkeästi onnellisempi ja pennut liikkuvat nyt myös enemmän tällä systeemillä. Sanotaan, että liikunta on lääke. Niin moneen asiaan. Niin tälläkin kertaa.

Itselläni oli tänään kauan odottamani lääkäriaika paikallisessa tk:ssa. Pennut ovat vielä alle sen 2vko joka olisi hyvä rauhoittaa vierailta. Lääkäriin oli kuitenkin päästävä, enkä halunnut jättää pentuja yksin. Myrskyn vakihoitopaikka on Heikkilän perhe ja Myrsky rakastaa näitä ihmisiä maan ääriin asti. He pääsivät onneksi apuun. Teidän olisi pitänyt nähdä, miten My meni aivan pähkinöiksi suuresta ilostaan nähdessään Saaran ja Pasin. Se ei kertakaikkiaan tiennyt kuinkapäin olisi ollut ja aivan hirmuinen suukottelu. Allekirjoitan kyllä täysin Myrskyn mielipiteen, aivan superihania ihmisiä <3 Heillä on Marjolta useampi collieuros, Myrskyn rakkaat poikaystävät Dante, Renee ja Rufus <3

Sain luvan myös käydä kaupassa ja apteekissa samalla reissulla, joten kyllähän siinä sitten kesti 1,5h. Mutta arvaatteko miten ihanaa oli käydä kaupassa ajatuksen kanssa ihan rauhassa. Niin arkipäiväinen asia, mutta jolla on merkitystä. Palatessani pentulassa oli tyytyväistä väkeä <3 No en muuta odottanutkaan. Myrsky loisti naama messingillä, hän oli saanut viettää laatuaikaa rakkaan Saaran kanssa nukkumalla poski poskea vasten. Pasi löytyi pentulaatikosta ja hänen vaativa tehtävänsä oli ollut auttaa kadonnut lammas takaisin sisarusten luokse ja olipa jokunen eksynyt syliinkin nukkumaan.

Pullakahvit olisin keittänyt, mutta heillä oli sitten jo kiirus omille asioilleen. Ajattelin, että alan kirjoittaa tätä tekstiä teille. Enpäs sittenkään! Minut valtasi aivan ylivoimainen väsymys. Vaikka olin päättänyt välttää päikkäreitä, tunsin niin suurta väsymystä, että ei auttanut mikään muu kuin vaipua tunniksi koomaan. Myrsky tuli viereeni, mutta löytyi herätessäni laatikosta hoivaamasta vauvoja. Uskoakseni oma stressini pentujen voinnista jotenkin nyt laukesi. Ja onhan tämä ollut jo pidempään tämmöistä vähän jatkuvasti kaiken tekemistä. Äitini motto on ”Vie mennessäs, tuo tullessas” Ei ole omena kauas puusta pudonnut 😀 😀 😀 Ei ehkä aina uskoisi, mutta tykkään siististä kodista ja nyt se on kutakuinkin sellainen. Imuroida tosin vielä pitäisi. Se on kyllä loputon suo tällä hetkellä, sillä My tiputtaa odotetusti karvaa.

Olin aikonut harjata ja trimmata Myrskyn tänään. Sillä ei ole vielä kiirettä, joten se saa nyt siirtyä huomiselle tai jollekin muulle lähipäivälle. Harjasin sen juuri ennen synnytystä, viikko sitten  ja hiukan tuossa yksipäivä rapsin oleellisia paikkoja jo. Jos nyt varpaanvälikarvat tursottavat niin kyse on kuitenkin vain estetiikasta, ei hygieniasta tai terveydestä.

En tiedä miten blogini on vieraiden ihmisten löydettävissä, mutta tuli mieleen, etten tasan varmasti ole ensimmäinen kokematon kasvattaja. Ehkä joku toinen voi saada itselleen apua tästä blogistani. Vaikka toki ensisijainen tarpeeni on välittää tietoa pennuista kiinnostuneille ja oman puhetarpeeni purkaminen.

Heti kun tiesin, että pentue tulee syntymään kotonani aloin selvittää millainen on sopiva pentulaatikko. Ajattelin, että lainaamisen sijaan voimme hyvin tehdä oman laatikon, jospa sille tulisi käyttöä toistekin. Onhan minulla upea narttu kotona <3  Selvittelin toki myös ennen tarvikkeiden hankkimista, olisiko sittenkin jollakin lainata laatikkoa. Sopivaa ei löytynyt, ainoastaan yli 30cm pienempi laatikko mitä olin aikonut.

Pentulaatikko suunniteltiin huolellisesti sekä googlettelemalla että myös Marjon kokemuksen syvällä rintaäänellä hyvästä laatikosta. Reunat ovat 18mm vaneria ja laatikon mitat ovat 120cm x 120cm. Pohjaa laatikossa ei ole. Olen erittäin tyytyväinen meidän laatikkoomme.

Olen tyytyväinen, että pidin kiinni laatikon vähimmäismitoista. Kuva näyttää alla, miten Myrsky mahtuu makaamaan laatikossa koko pituudeltaan.

Turvarimoja sisäpuolelle harkitsin pitkään ja päädyin ne jättämään pois, sillä ajatuksella että ne saa sinne kyllä tarvittaessa nopeasti paikoilleen. Myrsky on kuitenkin todella varovainen pentujen kanssa. Kyllä, olen toki yhdeltä konkarilta saanut palautetta hänen huolestaan pentujen liiskaantumiseen ja miten äkkiä se voi käydä. Myönnän leikkiväni tiedostetulla riskillä, mutta toisaalta olen kokenut etten ole niitä nyt tarvinnut. Voi olla, että olen toki onnekas.

Vanerin paksuus oli myös hyvä ratkaisu. Se on niin tukevaa, että meikäläisen tyyppinen ei niin ketterä-gepardikin pääsee sieltä hyvin ylös laidoista tukea ottamalla. Pohjattomuus on myös hyvä asia. Aluset saa kehikon reunojen alle ja kehikko painaa sen verran, että ne kestävät kyllä Myrskyn petaamisenkin oikeilla paikoillaan. Vaikka toki pyrinkin ohjaamaan Myrskyn petaamaan laatikon ulkopuolelle pentuja varten hankituille räsymatoille. Räsymatot löysin ilmaiseksi Facebookin Roskalava-ryhmästä. Katsotaan mitä niistä on jäljellä tämän kvartetin jälkeen 😀 Mutta eipä harmita heittää poiskaan tarkoituksessaan palvelleita mattoja. Pennulla pitää olla pitävä alusta allaan, jossa liikkua.

Laatikossa alusina on aika paljon tavaraa. Useampi kerta pyyhkeitä, väleissä vähän muoviakin ettei mene läpi. Löytyypä sieltä yksi Ikeasta ostettu iso kuramattokin. Erityisesti talvisin meillä on kylmät ja vähän vetoisetkin lattiat. Nyt on toki kesäaikaa, mutta pennut on tärkeää pitää lämpimänä. Tavoite on saavutettu.

Laitan tähän vielä kuvan tarvikepöydästämme. Siinä on ollut myös kasa isoja ja pieniä pyyhkeitä. Nyt osa on laatikossa ja loput pyörähtävät pesukoneessa tänään. Ostin kaikkein pienimmät kynsisakset jotka löysin. Ne tuntuvat kyllä edelleen liian isoilta, jotenkin kohloilta. Ehkä noin pienet kynnet olisi pystynyt hoitamaan toisellakin tavalla, taidan kokeilla ensikerralla jotain muita pieniä kynnenleikkuuseen tarkoitettuja juttuja, niitä sellaisia ihmisten klipsuja jos tiedätte mitä tarkoitan.

Viime yönä ei omilla yöunilla juhlittu, nukuin kuitenkin sentään jonkin verran. Aamulla ajoissa ylös, jotta arki pysyisi käynnissä kivasti.

Eilisessä päivityksessä kerroinkin Maijan työstäneen ulos itsestään norsu-kakan. Hetken kuluttua vielä MrCC:kin eli tummempi merle teki saman homman. Myös kahden muun kakkaa yritimme työstää, vähän kuin varmuudenkin vuoksi. Saalista ei saatu, mutta he olivakin levollisempia.

Aivoissa surisee. Hmm.. Ehkä meillä on koliikin lisäksi ollut eilen ummetusta sillä sinappia ei näkynyt. Cuplaton selkeästi kyllä auttoi edesauttamaan nuo norsut ulos.  Tänä aamuna meillä makaa tyytyväinen perhe laatikossa.

Lisää surinaa. Olin eilen jo kovin pahoillani Myrskyn puolesta joka niin kovasti haluaisi hoitaa vauvojaan ja ihan vaan nukkua vauvojen kanssa. Se on tyytynyt olemaan portin takana, mutta ei se kyllä mikään sillä tavalla hymyilevä siellä ole ollut. Öisin se on saanut olla laatikossa. Surrurur… Yöt ovat hiljaisia. Ei ole sylittelyn tarvetta. Syöttöväleistä kiinnipitäminen ei ole tuonut helpotusta koliikkiin tai mitä tämä nyt ikinä onkaan. Eli pennut ovat huutaneet kuitenkin. Taidan sittenkin palata vanhaan, ainakin kokeeksi. Ja se vanha siis on sitä, että Myrsky saa tulla ja mennä vapaasti. Juuri nyt tätä aamulla ensimmäistä aamukahviani juodessa koko perhe nukkuu täysillä laatikossa. Yöllä kuulin, että Myrsky kävi itse juomassa ja palasi laatikkoon ongelmitta. Minulle on tärkeää myös emän psyykkinen hyvinvointi. Olinkin tuossa jo pari päivää miettinyt miten keksisin Myrskylle jotain kivaa syöttötauoille. Jotain muuta kuin ruokaa. Luista se ei ole juurikaan ollut kiinnostunut. Treenaamisesta en todellakaan usko sen olevan kiinnostunut. Kevyestä hieronnasta se kyllä piti.

Tätä kirjoittaessa kello on aamulla puoli 10. Myrsky on käynyt tarpeillaan ja syönyt. Ulkonakäynnin jälkeen seurasin pentujen ruokailua. Kun he ovat saaneet tissitellä koko yön vapaasti. Myrsky herätti jokaisen ja antoi niiden liikkua hetken ennen kuin kävi makuulle kauemmas pennuista. Pennut mönkivät itse tissille. Ja tosiaan olen lisännyt heidän liikkumistaan ottamalla ne kauemmas tissiltä ennen kuin saavuttavat baarin. Ruokailu sujui selkeästi rauhallisemmin. Pentujen nukahtaessa hän poistui laatikosta juomaan ja vähän hengailemaan kanssani. Pennut alkoivat inistä ja hän meni itse laatikkoon pissattamaan ja kakkattamaan heidät ja kävi sitten laatikkoon nukkumaan vauvojen kanssa. Vauvat jatkoivat nukkumista syöksymättä uudelleen tissille.

Tavallaan harmi, että tulin kokeilleeksi tuota tiukempaa rytmittämistä, sehän ei onnistunut ilman että pidän Myrskyn pois pentulasta. Noh, tuli kokeilluksi. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi kaikille. Katsotaan miten tilanne etenee, muutetaan taas tarvittaessa kuvioita.

Toinen, tai viides, muutos on oma tapani käsitellä pentuja. Ensinnäkin liikunnan tuominen laatikolle ja toisena sylittelyssä silittämisen ja hivelyn muutos hieman voimakkaaseempaan suuntaan. Minähän olen hellä kuin heinänkorsi noin hauraalle pienelle pennulle. Mutta he selkeästi tarvitsivat vähän enemmän ”lulluttamista” jotta ilmaa saadaan vatsasta pois. Näistä neuvoista jälleen kiitosta Myrskyn kasvattajalle Marjolle.

Cuplatonia käyn hakemassa tänään apteekista lisää. En tiedä onko tarvetta vielä, hyvinkin mahdollisesti. Mutta kyllä sitä pitää olla kotona, niin että voi heti antaa jos on tarve. Ärsyttää, etten tullut hankkineeksi sitä ennen kuin pentue edes syntyi. Harkitsin kyllä, mutta se vähän unohtui.

Nyt ette saa kuvia tähän päivitykseen, sorry! Ei ole uutta julkaistavaa. Epäilemättä kohta on. On vielä keksimättä, miten saisin videoita julki. En ole tekniikan ihmelapsi, joten muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen ei ole ollut aikaa askarrella enempää. Lupaan yrittää vielä.

Viikko on hurahtanut melkoista vauhtia ja pennuista on kasvanut jo aika mötiköitä. Jaloillaan oloa jo harjoitellaan ja painavan pään kannatus on parantunut.

Ähkyilyä, jota koliikiksi kutsutaan, edelleen on. Ja siksipä tämän artikkelin kirjoitus on venynyt ilta yhdeksään. Saapa nähdä tuleeko valmiiksi tänään.

Syömistä rytmitetään ja ruuan jälkeen sylitellään massukipua pois, kevyesti pentua hieromalla/silittelemällä. Tissille mennään itse urheillen, se parantaa vatsan toimintaa. Kaikki ovat harjoitelleet pikamatkoja olympialaisten hengessä. Marjolle kiitos tästä neuvosta.

Nyt on sylittelystäkin kuvat kaikista, tosin itse ottamani sylittelyn aikana, joten laadusta ei voi puhua. Maijan kuva on puolison käsialaa, oli sattumalta kotona.

Konsultoin myös eläinlääkäriä, ja tuskailimme kun tukusta loppu olevan nestemäisen Cuplatonin tilalle ei ole mitään vastaavaa tarjolla. Eläinlääkäriä hieman naurattikin tilanne, pyyteli nolona anteeksi. Hän kuulemma harvoin joutuu vastailemaan tällaisiin kysymyksiin sillä yleensä aina on kyseessä maidontulon puute. Nauroimme ihan kyllä yhdessä pentujen ahneudelle, positiiviselle ongelmallemme. Maitoa todellakin tulee ja ilmeisen pienellä pentujen työllä. Kävimme läpi painotkin ja lääkäri helähti taas nauramaan kun nousut ovat olleet luokkaa 40-70g eilen. Kyllä, ovat todella saaneet runsaasti maitoa. Siinä samalla puhelun aikana poissuljimme ummetukset ja muut mahdolliset ja päädyimme edelleen koliikkiin. Oli aivan ihana lääkäri hän, Evidensia Vettorista. Nimi valitettavasti jäi jo unholaan.

Cuplatonta on siis olemassa kapseleina. Farmaseutin mukaan sitä ei voi puolittaa eikä liuottaa. No nyt uskon nähtyäni kapselin. Mutta! Minäpä tein pikkusaksilla kapseliin reiän ja puristin kapselista nesteet ruiskuun. Olipahan melkonen taiteiluhomma, koska nestettä oli minimaalisen vähän. Hukavaksi asti ei yhtään. Tällä konstilla tehtynä ei taida tulla kovin halvaksi tuo lääke. Hinnasta viis, pennut tarvitsevat sen. Ensin annoin ruiskusta suoraan suuhun, mutta totesin että määrää on todella vaikea arvioida ja niinpä pennut saivat sitä kyllä runsaasti. Toisella antokierroksella keksin ottaa ruiskusta pikkusormen päähän sen tarvittavan tipan tai kaksi ja jokainen pentu imi sen ihan itse sormestani. Cuplatonista näyttää olevan apua. Ensimmäisen satsin jälkeen meillä on haissut pieru. Sellainen neljän hengen pieru 😀

Koko perheen vatsat ovat normalisoituneet eikä kukaan enää kakkaa sinappia.

Se koliikista, eiköhän se tästä helpottele, kun pennut lähtevät enemmän liikkumaan. Positiivisiakin puolia on pakko kyllä vielä tähän kaivaa. Tulee ainakin käsiteltyä pentuja runsaasti heti alusta lähtien. Sylissä ollaan ollut monessa eri asennossa, pääpuoli hiukan koholla kuitenkin.

Tänään leikattiin pentujen kynnet ensimmäistä kertaa. Pitkät jo olivatkin! Pitkät kyllä, pennulle. Mutta minulla oli todella suuria vaikeuksia nähdä sopiva leikkauskohta niin minimaalisen pienestä kohteesta. Merlepojat olivat ensimmäisenä vuorossa. Sikses hyvin meni minusta. Paitsi että tumman pojan yksi kynsi lyheni niin reippaasti että vuosi tilkan verta. Nämä kaksi poikaa ehdin hoidella lyhyen maitokooman aikana ennenkuin vatsat alkoivat muljata. Seuraavalla syötöllä sitten Maija ja trikkipoika. Yritin Maijan kynsiä jo tuossa merlepoikien jälkeen mutta ei siitä tullut mitään, hän ei ollut yhtään samaa mieltä ja sitten tosiaan vatsa alkoi muljata. Aloitin nyt Maijasta uudelleen. Onnistuimme, mutta kyllä hänellä oli selkeästi mielipide asiasta. Trikkipojan kynnet olivat kaikkein helpoin hoitaa kuntoon, häntä ei haitannut yhtään pätkää. Tosin ehkä itsekin osasin paremmin, harjoiteltuani nämä kolme muuta ensin.

Ja hei, katsokaas tätä ihanaa trikkipoikaa! Nyt näkyy paremmin hänen suloinen kuonomaalauksensa! <3 Kirsu on mustunut jo myös melkolailla kokonaan. Mun sydän sulaa ihan just! <3

Juuri ennen kuin ehdin painaa Julkaise-nappulaa, Maija väänsi elefantin kokoisen tortun. No sillä varmasti on kyllä ollut ummetustakin. Myrskyhän hoitaa pissatukset ja kakatukset huolellisesti joten aika vähän niitä ehdin nähdä. Tämä tuli syliin 😀

Nyt pentulassa on hiljaista. Taidanpa itsekin oikaista.. livahti taas kello yli puolen yön 😀

Olemme tässä nyt harjoitelleet eilisestä lähtien maitoähkystä pääsemistä. Ei muuten ollutkaan mikään helppo nakki. Pennuilla on vatsatkin löysänä maitoähkystä johtuen. Ja Myrskylläkin vähän, johtuen rasvaisemman nappularuuan vaihtamisesta. Kenelläkään ei kuitenkaan mitään vesiripulia sentään, eli pärjäillään hyvin sen osalta.

Yö meni hyvin, My hoiti itsenäisesti vauvat. Pari kertaa taisin herätä auttamaan vauvan pois selän ja laidan välistä. Aamulla kello soimassa, ettei aamu mene pitkäksi taas.

Maija tuntuu kärsivän eniten maitoähkystään, vatsaa ihan kouristaa välillä. Tai ainakin hän ilmoittaa siitä niin kuuluvasti, että siihen on reagoitava. Aamulla kokeilin sellaista, että syötön jälkeen kun ähkykohtaus tuli, otin pennun syliin ja hellästi silittelin sitä. Maijahan se oli, joka tästä vaativasti ilmoitti. Maija nukahti syliin tyytyväisenä ja nukkuikin siinä aika pitkään. Sitten trikkipoika alkoi näyttää tuskaiselta. Laskin Maijan laatikkoon ja hän jatkoi unia tyytyväisenä. Trikkipoika nukahti syliin tyytyväisenä ja nukkui siinä. Aika pian tumma merle alkoi kitistä ja ähistä. Hän mönki tissille, mutta ohjasin kauemmas, jos nukahtaisi kuitenkin uudelleen. Ei, hän mönki uudelleen ja uudelleen tissille. Hetken kuluttua pieni mies meni perässä. Äh… Tämä systeemi ei toimi. My ei pysty olemaan pois laatikolta.

Uusi toimintasuunnitelma. Pennut saivat nyt syödä masunsa täyteen, punnasin ne ja sitten poistuimme Myrskyn kanssa pentulasta. My vaikutti olevan jopa tyytyväinen tästä ja nukkui hyvät unet keittiössä. Pentulan koiraportti oli kiinni siten, että My olisi sen saanut halutessaan työnnettyä auki. Hän ei onneksi nähnyt tarvetta. Kävin välillä tietysti katsomassa ja kuuntelemassa miten laatikossa voidaan. My nukkui eikä ollut kiinnostunut pennuista. Sitten alkoi kohta ähkykohtaus. Maija ensimmäisenä. Vauva syliin ja silittelin hänet uneen. Sen jälkeen trikkipoika, samat hommat. Ja vielä kolmanneksi tumma merlepoika. Pikkumies vaikutti pärjäävän vatsansa kanssa. On muuten aivan ihana tunne, että pystyy itsekin, niinkuin ihmisenä, auttamaan vauvoja tukalassa olossaan. Ja se, että jokainen pentu hiljenee välittömästi sylissä ja nukahtaa. Turvallinen paikka.

Olimme pois Myrskyn kanssa laatikolta ja huoneesta kaikkinensa noin pari tuntia. Kelloa en katsonut. Pennut vaikuttivat heräilevän ja Myrsky ilmoitti pariin kertaankin vaativasti että nyt hän haluaa laatikolle. Annoin mennä ja hän pesi vauvat ja syötti.

Parasta aikaa tätä kirjoittaessani nyt vahdin tiukasti, että mahdollisen ähkykohtauksen tullessa kukaan pennuista ei mene takaisin tissille. En raski vielä käskeä Myrskyä pois laatikosta, koska hän näyttää haluavansa nukkua vauvojen kanssa. Ja samantien tuleekin tarve sinkaista käskemään My pois laatikosta. My nukahtaa eteiseen. Sylittelen vauvat tyytyväisiksi uneen. Tai oikeastaan vain pikkumies oli tällä kertaa vain sitä vailla.

Varovasti alustavasti näyttäisi siltä, että tämä on hyvä toimintatapa.

Nyt ei kyllä ole ehtinyt juuri kuvailla vauvoja. No, on sitä jo tullut paljon tehtyäkin. Jokusen kuvan kuitenkin saan tähän liitteeksi.

Tämän päivän painot: Trikkipoika 468g (+70g), Maija 462g (+60g), tumma merlepoika 394g (+44g) ja pikkumies 318g (+66g) Jep, on tullut syötyä.

Jotenkin hurjaa, että huomenna pennut tulevat 1vk vanhoiksi jo. Aika on mennyt siivillä. Huomenna aamulla punnitus, sitten seuraava viikon päästä. Pieniähän he vielä ovat, mutta jestas miten he käteen tuntuvat jo melko mötiköiltä. Huomenna todennäköisesti syntymäpaino on tuplattu. Pikkumies on jo sen tehnyt.

Olen itsekin yllättynyt miten paljon olen jaksanut tänne blogiin kirjoitella. Suurimmaksi osaksi myös Facebookkin on mennyt pitkiä tekstejä, eikä ne aina ole olleet samoja kuin täällä. Jollain tavalla koen suurta tarvetta raportoida jollekin, varmasti siksi koska olen kokematon kasvattajana. Ja noh, kyllä taidan olla Facebookissakin tunnettu siitä, että kirjoitan aina pitkiä päivityksiä. Joskus runosuoni oikein pulppuaa, joskus ei irtoa sitten millään.

Artikkelin julkaisu on ehtinyt venyä jo alkuillan puolelle. Suureksi ilokseni voin kertoa, että edellisen syötön jälkeen pennut ovat nukkuneet tyytyväisinä, hiljaisina nyt jo 2h. Kohta varmaan on aika palailla laatikolle jahka ilmoittavat heräämisestään.

Ihan ensimmäiseksi tahdon kiittää tukijoukkojani siellä taustalla. Olen todella onnekas siinä, että teitä siellä taustalla on useampia ja siten voin jakaa kyselytulvaani eri ihmisille. Marjo, Marianne, Johanna ja Piia, ootte ihania <3

Eilen kirjoitin konsultoivani konkaria. Se tuli tehtyä. Meidän ongelmamme ei suinkaan ole maidontulo vaan maitoähky. My haluaa hoitaa huolellisesti, ja heti kun joku pentu inahtaa, hän menee tissittämään sen ja samalla muutkin heräävät ja tulevat tissille. Olen ollut itse lähinnä huolissani siitä että maitoa pitää tulla riittävästi että painot nousevat. Sitä ne todella ovat tehneet, siis painot.

Muutaman kerran My onkin ollut vähän sen näköinen että ”ei Juma!, taasko pitää mennä laatikkoon. Nyt osaan sitä ohjata myös paremmin, että ei jokaisesta inahduksesta tosiaankaan tarvitse mennä syöttämään vauvoja.

Tästä hyvänä esimerkkinä ehkä on, että vaihdoimme tänään aluset pentulaatikkoon. Homma suunniteltiin huolellisesti miten toimitaan puolisoni kanssa. Laatikko on painava ja alusten reunat ovat sen ulkopuolella niin ne pysyvät paikoillaan petaamisesta huolimatta. Ajoitimme vaihdon siihen, että pennut ovat juuri syöneet ja vaipuneet maitokoomaan. Siirsin pennut pahvilaatikkoon joka oli pyyhkein heille vuorattu. Laatikko olkkarin puolelle Myrskyn kanssa ja pikavauhtia aluset vaihtuivat näpsäkästi. Pennutpa eivät tätä arvostaneet. Heillä oli vähän hätä päästyään takaisin laatikkoon joten My syöksyi lykkäämään niille taas tissin suuhun. Väki hiljeni. Siihen aikaan päivästä ei ollut tuota aiemmin mainittua kitinää. Nyt vasta illasta uudelleen.

Nyt harjoittelemme sitä että pennut saisivat nukkua parikin tuntia syömisten välissä. En haluaisi estää Myrskyä toteuttamasta itseään, mutta pentujen hyvinvoinnin vuoksi on saatava pidennettyä tuota syöttöjen väliä. Kyllähän sitä itsekin tietää millanen olo on, kun vatsa on killillään täynnä. Ei hyvä!

Viime yönä sain palautettua univelkaa. Uni tosin tulee vasta puolenyön jälkeen ja olen herännyt kuitenkin jo viimeistään seiskan pintaan. Viime yönä heräsin klo 04. Syytä herämiseen en tiedä, mutta pentulaatikossa tuhisi tyytyväinen sakki. Seuraavaksi heräsin 07. Väsytti ja ulkona satoi kaatamalla. Sadetutkasta katsoin että sade loppuu tunnin päästä ja päätin nukkua vielä hetken. Heräsin vasta klo 11! Hätäinen vilkaisu laatikkoon. Natiaiset ovat syvässä unessa ja My jalkopäässäni patjalla täydessä unessa. Äkkiä ulos viemään My pissalle! Onneksi tein niin enkä laittanut aamukahvia tippumaan ensin. Sisälle päästyämme taivas repesi jälleen. Harmitti kyllä nukkua näin pitkään sillä nyt perusrutiini järkkyi, pitää sumplata sapuska-aikojen kanssa ja kaikkea. Vaikka toisaalta, univajeen korjaus oli kyllä tarpeellinen homma.

Viime päivinä on satanut ja ukkostanut reilusti. Välillä paistaa aurinko, ja sitten taivas repeää täysin kaatosateeksi. Meillä on onneksi käynyt hyvä flaksi ulkoilujen suhteen. Aina kun on ollut tarve mennä ulos, sää on ollut ok. Ei nimittäin tuntuisi kivalta viedä läpimärkää koiraa (pyyhekuivattunakaan) pentulaatikkoon makaamaan.

Tätä kirjoittaessa kello on taas yli puolen yön. En taida jaksaa nyt alkaa liittää kuvia enää tähän vaan taidan kallistaa itseni pentulaatikon viereen patjalle. Pentulaatikossa nukutaan täysillä. Trikkipoika on kiivennyt Myrskyn päälle lanteelle nukkumaan, kunnei kerran tällä kertaa mahtunut laidan viertä menemään.

Hyvää yötä! Paimio kiittää ja kuittaa!

Halusin vain kertoa teille, että pentulassa menee hienosti! Jokainen pentu kerryttää painoa vähintään sen 30g vuorokaudessa, joka on sopiva kasvutahti. Pieni mies on saanut painoa riittävästi, jopa harppoen ja hän on päässyt kirkkaasti selville vesille.

Narttu on saanut lisänimen Nti Vaativa. Hän on harpponut painossa pentueen isoimman trikkipojan rinnalle (ja ohi tumman merlepojan) painaen tänään vain 6g vähemmän kuin trikkipoika. Tänään hän veti elämänsä ensimmäiset maito-överit aamulla. Hän sai baarista tarpeekseen ja kuulin, että hän vähän rohisi. Imin pari kertaa häntä ja rohina loppui siihen eikä ole koko päivänä sen jälkeen rohissut. Tulevaisuutta ajatellen eipä haittaa treenaamista, jos mimmi on ahne ruualle, päin vastoin!

Myrsky jatkaa laadukasta ja tärkeää työtään hyvällä fiiliksellä. Hän on myös rauhoittunut eikä enää reagoi ihan jokaiseen inahdukseen.

Maidontulon kanssa lienee jokin pieni itselleni vielä mysteerinen haaste. Jostain syystä pennut vielä tänäänkin kitisivät puolen päivän aikoihin ja porukkaa jäi tissille pitkille syötöille. Aika usein pikkumies ja musta uros. Musta poika tosin usein nukahtaa tissi suussa. Myrskyn ruokaa olen tehostanut rasvaisemmaksi ja lisännyt raakaa naudanjauhelihaa. My juo hyvin ja lisään vielä ruokaan hiukan lämmintä vettä.  Jostain syystä tämä ”ongelma” on ollut kahtena päivänä peräkkäin niin, että aamu alkaa hyvin, mutta puolilta päivin alkaa pentujen kitinä. Sitten taas ilta ja yö menee hienosti. Sapuskat My saa aamulla about klo 07, päivällä noin klo 15 ja illalla 21 maissa pyöreästi. Täytyy konsultoida konkareita.

Edit: Ehkä kyseessä ei ole maidontulon-ongelma vaan jokin muu ilmiö, sillä nyt 5vrk aamun punnituksessa painot edelleen nousevat upeaa tahtia. Heh, Maija on painossa porhaltanut koko veljessarjan ohi ollen nyt kaikkein painavin 402grammallaan. Trikkipoika 398g, pikkumies 252g ja tumma merlepoika 350g. Mielenkiintoista katsoa tänään, esiintyykö ilmiötä tänään päivällä.

Myrsky syö hyvällä ruokahalulla kaiken annetun ruuan ja nuolee kuppinsa siistiksi. Mutta koska pennut ovat hänen tärkein maailmansa, ruuan ajoittaminen on taiteen homma. Hän kokee voivansa syödä vain pentulaatikossa maaten, pennut pestynä ja tisseiltä on tultava hyvin maitoa. Mikäli pentu inahtaa hänen mielestään kriittisesti, hän keskeyttää syömisen ja hoitaa pennun kuntoon ja jatkaa sitten omasta itsestään huolehtimista eli syömistä. Myrskyn veden vaihdan monen monta kertaa päivässä. Tiedän, että hän juo mieluiten raikasta vettä ja runsas veden juonti auttaa maidontuloa.

Tuo ruuan tehostaminen energiapitoisemmaksi on aiheuttanut Myrskyssä pientä epämukavuutta. Pakki ei mennyt ripulille jälkeisten syömisestä eikä ruuan muutoksestakaan, mutta hiukan löysemmäksi. Vatsa myös on vähän pitänyt möykkää syömisen aikana, samoin tänään hänellä oli närästystä. Naamasta näki että nyt on kurja olla. Närästyslääke auttoi nopeasti ja saatiin taas hymyilevä mamma.

Myrsky on tottunut saamaan joka ilta iltalenkin jälkeen luun pureskeltavaksi. Siitä tuli vahingossa tapa ja parin kerran jälkeen hän myös oppi itse vaatimaan luunsa. Se rauhoittaa hänet kivasti yöunille. Nyt synnytyksen jälkeen luita ei ole tarjottu, eikä hän ole osoittanut minkään sortin merkkiäkään että sellaisia kaipaisi. Tänään iltapissatukselle lähtiessä pennut olivat juuri syöneet ja nukkuivat palatessamme. Ajattelin tarjota hänelle herkullisen luun ja My ilahtuikin kovasti luustaan. Ajattelin nimenomaan hänen psyykkistä hyvinvointiaan, mamman arki kun nyt on aika rankkaa. Kuvittelin hänen alkavan syödä luutaan rauhassa koska pentulassa oli täysin hiljaista. Lähdin itse tekemään jotain kotihommaa ja palatessani pentuhuoneeseen huomaan että luu on jäänyt ovelle ja mamma istuu pentulaatikossa valvomassa nukkuvia pentuja (koska minäkin olin poissa sieltä) No heräsihän sieltä tietenkin 1 pentu ja oli jo tissillä. Herätin muutkin pennut sitten syömään samaan aikaan ja kun pennut olivat hyvin tisseillään niin tarjosin Myrskylle luuta. Siellä rakas mammani nyt nukkuu täyttä häkää pentustensa kanssa, nenä kiinni luussa.  <3  Taidanpa vaivihkaa käydä ottamassa luun pois laatikosta. Katsellaan myöhemmin uudelleen.

Kun on tässä pentulaatikon äärellä kutakuinkin 24/7 huomaa kaikenlaisia pieniä, joskus ihan epäoleellisiakin asioita. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pojat nukkuvat usein liki toisiaan, mutta narttu hakeutuu erilleen. Trikkipoika oli ensimmäinen joka pari päivää sitten jo alkoi kellottaa selälläänkin. Nyt muutkin jo tekevät samaa. En ole leikannut Myn pitkiä housukarvoja kaikkia pois, sisäreisien karvat kyllä. Olen läsnä pentulaatikolla niin kuristumisvaaraa pitkiin karvoihin ei sillä tavalla ole. Olen myös huomannut että pennut usein hakeutuvat joko housukarvojen alle tai päälle nukkumaan. Lämmin ja pehmeä peti <3 Olen myös huomannut nartun nukkuvan pääosin erillään muista, pojat kaipaavan enemmän toisiaan, mutta kyllä nekin sammahtelevat minne sattuu.

Pyrin käsittelemään matkan varrella pentuja mahdollisimman paljon. Silitellä, hiukan jo suukotellakin, kevyesti rapsutellakin, koskea jokaista tassua, käännellä jne. Se helpottaa sitten uusia kotejakin, kun on tehtävä hoitotoimenpiteitä.

Nyt kun nimiäiset on pidetty, pitää alkaa perehtyä pentueen ilmoittamiseen Kennelliittoon, että saadaan pojille rekisteritodistukset matkaan mukaan kun he lähtevät maailmanvalloitukseen. Harmillista, ettei saatu narttuja enempää. Maijan jäädessä kotiin, jäi nyt vaille pentua pari tosi kivaa kotia.